Sadonkorjuujuhla Chuseok


Koreassa vietettiin viikonlopun aikoihin kolmipäiväistä sadonkorjuujuhlaa eli Chuseokia. Juhlan ajankohta vaihtelee, koska sitä juhlitaan korealaisen kuukalenterin mukaan aina syyskuun ensimmäisen täysikuun aikaan - tänä vuonna siis 9. - 12.9. ja vuosi sitten ajankohta oli 20. - 22.9. Harmittavasti osui tällä kertaa viikonlopuksi, mutta onneksi perjantai ja maanantai olivat myös vapaapäiviä. 

Lauantain tv-uutisissa näytettiin useampaan otteeseen kuvaa täysikuusta ja jotain kellonaikoja ehkäpä hetkestä, kun kuu on "täysimmillään", sekä ihmisiä valokuvaamassa kuuta. Tv-toimittajat olivat pukeutuneet kansallispukuihin samalla tavalla kuin korealaisen uuden vuoden aikana. Uutisissa raportoitiin pitkin viikonloppua myös liikenteen sujumisesta ja informoitiin ruuhkista. The Korea Timesin arvion mukaan noin 30 milj. korealaista matkusti synnyinseuduilleen juhlan viettoon, joten tiet olivat todella täynnä autoja (paitsi kuvassa näyttää jollain tiellä olevan aika seesteinen hetki).


Chuseok tarkoittaa kirjaimellisesti syksyn aattoa ja on täällä vuoden tärkein juhla. Juhlan ensimmäisenä päivänä on tapana käydä omaisten haudoilla ja koska kaikki suuntaavat samoihin aikoihin hautausmaille, on tiedossa taas uudet ruuhkat. Seuraavana päivänä eri sukupolvet kokoontuvat yhteiselle aterialle nauttimaan korealaisia perinneruokia.

Kaupoissa oli juhlaa varten tuliaisviemisiksi valmiita lahjapakkauksia, joissa sisältönä oli erilaisia vihanneksia, hedelmiä, lihasäilykkeitä, sieniä, leivonnaisia, alkoholituotteita tai ihan vaikka mitä. Erikoisimpia olivat viini-vessapaperiyhdistelmät - kun Suomessa viedään uuteen kotiin ruisleipää ja suolaa, viedään Koreassa vessapaperirullia ja kukkia. Kaupan tässä(kin) myyntipisteessä pyöri myyjä ympärillä, joten en viitsinyt pysähtyä kuvaamaan. Alla vähän esimerkkejä muutamista lahjapakkauksista. 




Meihin Chuseok ei vaikuttanut - paitsi, että puolisolla oli ylimääräisiä vapaapäivä ja myös meidän kaupunkimme teillä oli normaalia enemmän autoja. Korean länsirannikolla asuva mieheni suomalaiskollega piipahti muutamaksi päiväksi ja ajelimme ympäriinsä esittelemässä hänelle lähialueen nähtävyyksiä. Suurin osa paikoista oli meille jo tuttuja, mutta löytyi jotain uuttakin koettavaa:


Mieheni on käynyt välillä täällä vierailleiden työkavereidensa kanssa paikallisessa kuppilassa, jonka ovat nimenneen "puubaariksi", koska paikka on rakennettu laudoista. Perjantai-iltana piipahdimme lounaan jälkeen siellä. Minulle tämä oli uusi tuttavuus, mutta niin oli tavallaan puolisollenikin, koska sisustus oli täysin muuttunut hänen edellisen käyntinsä jälkeen. Baari oli varmaan myös kansainvälistynyt, koska listalta ei löytynyt mieheni harmiksi enää korealaista olutta - oli ainoastaan ulkomaalaisia vaihtoehtoja. Olihan tuolla hyvin värikylläistä, mutta kuitenkin viihtyisää. Asiakkaita oli sillä hetkellä vähän ja suurin osa heistäkin istui ulkona terassilla, joten oli aika tyhjää.






Yksi jo etukäteen tutuista kohteista oli Cheoramin hiilikaivoskaupunki ja sen museokatu. Ensimmäiseen käyntiimme löytyy linkki tästä ja siellä on myös enemmän kuvia kylästä. 


Etelä-Korea lähetti 1960 - 70 -luvuilla kaivosmiehiä töihin Saksan hiilikaivoksille saadakseen maahan ulkomaan valuuttaa. Työntekijät lähtivät sinne tietenkin vapaaehtoisesti ja saivat siellä myös paremman elintason, vaikka osan tuloista saikin Etelä-Korean valtio. Lähteneiden määrät ja vuosiluvut näkyvät yllä. Myöhemmin Saksaan lähetettiin myös sairaanhoitajia. Rohkeita olivat lähtiessään aivan tuntemattomaan kulttuuriin kielitaidottomina ja todennäköisesti lentäminenkin oli kaikille ensimmäinen kokemus. Osa jäi Saksaan pysyvästi. Museossa pyörinyt video tästä meille etukäteen tuntemattomasta historiasta oli mielenkiintoinen, vaikka olikin koreaksi.



Vanhoissa rakennuksissa oli erilaisia taidenäyttelyitä. Ylempien kuvien ilmapallot liittyvät tämän kyseisen näyttelyn juuri olleisiin avajaisiin.

Kävimme syömässä yhdessä kaivoskaupungin pienistä keittoravintoloista. Naapuripöydän iäkkäänpuoleiset miehet olivat siellä varmaan meidän tapaan turisteina, koska puhuivat muutaman sanan englantia. Heitä nauratti, kun yritin pöydässä istumalla googlettaa kännykällä seinällä olevaa koreankielistä ruokalistaa. He suosittelivat meille listalta kylmää nuudelikeittoa, joka olisi hyväksi kuumana hellepäivänä. Sitä sitten tilattiin. Oli ihan hyvää, mutta kylmän keiton syöminen tuntui vähän oudolta. 




Lisukkeet

Rasiasta rullattiin servetin sijaan vessapaperia, mutta samahan se on mihin suunsa pyyhkii.

Piipahdimme näyttämässä vieraallemme myös lähellä sijaitsevaa Gumunson kallioporttia (edellisen käynnin kuviin pääsee linkistä). Puolisolle oli jäänyt mieleen siellä oleva opastekyltti, jossa mainittiin alueelta löytynyt ensimmäinen hiili. Sinne piti päästä.


Vähän oli pettymys, kun tien reunassa oli ainoastaan muistomerkki ja viereisessä rinteessä muutama hiililohkare. Selvisi kuitenkin, että Jang Hae-ryong oli löytänyt vuonna 1926 tien vierestä mustan kiven, jonka oli vienyt toimistonsa pöydälle. Toimistossa oli vieraillut japanilainen Somotagi, joka oli tunnistanut kiven hiileksi ja siitä se kaivostoiminta sitten lähti etenemään.


Kuten olen monta kertaa maininnut, niin täältä löytyy mitä vaan ja siitä esimerkkinä alla oleva tiikeri-bambunvarsi -rakennelma. Kyltissä luki "healing" ja vieressä oli myös näköalatasanne, joita korealaiset rakastavat. Siellä olevat portaat johtivat toiselle Koreassa myös ominaiselle "valokuvauskehykselle" ja ylhäällä odotti hieno näköala.





Postauksen ihan ensimmäisen kuvan vuoren huipulla olevista salaattipelloista otti mieheni joskus loppukesästä, kun minä olin vielä Suomessa. Ajelimme sunnuntaina samaan paikkaan ihailemaan näitä hienoja vehreitä peltoja ja huipulla olevia tuulimyllyjä, mutta sato olikin jo korjattu ja pilvet yllättivät. Täytynee mennä joskus uudelleen. 

Pilvet valtaa alaa ja hetken päästä ei näkynyt enää tätäkään vähää.

Tuulimylly oli ihan pilvessä.


Kommentit