Living in Donghae city (동해시), South Korea. Elämää Etelä-Koreassa.

Takana on neljä kuukautta elämää ja uusia kokemuksia Koreassa. Vaikka on viihdytty ja kaikki on mennyt hyvin, niin tällä hetkellä ilahduttaa eniten, että minulla on lento Suomeen tulevana sunnuntaina. Takaisin Koreaan palaan elokuussa. Puolison kesäloma on heinäkuussa ja hän lentää perässäni kotimaahan silloin. Ennen Suomi-lomaa oli hoidettava kuitenkin erinäisiä asioita, jotta pääsen lennolle Suomeen ja loman loputtua myös takaisin Koreaan. Päästäkseni palaamaan Koreaan loman jälkeen minun on pitänyt saada itselleni "re-entry permit" eli paluulupa. Meillä on korona-ajan takia myös viisumit, joita ei "normaalioloissa" tarvita ja viisumin lisäksi tosiaan vielä tuo paluulupa on tärkeä.  Paluuluvan hakeminen onnistuu pelkästään netissä Korean valtion virallisen sivuston "HiKorea" kautta ja sieltä löytyy myös englanninkieliset sivut. Jos oman käyttäjätilin luomisessa järjestelmään tai itse hakemuksen kanssa olisi ollut ongelmia, olisin voinut mennä kaupungin m

Takana on neljä kuukautta elämää ja uusia kokemuksia Koreassa. Vaikka on viihdytty ja kaikki on mennyt hyvin, niin tällä hetkellä ilahduttaa eniten, että minulla on lento Suomeen tulevana sunnuntaina. Takaisin Koreaan palaan elokuussa. Puolison kesäloma on heinäkuussa ja hän lentää perässäni kotimaahan silloin. Ennen Suomi-lomaa oli hoidettava kuitenkin erinäisiä asioita, jotta pääsen lennolle Suomeen ja loman loputtua myös takaisin Koreaan. Päästäkseni palaamaan Koreaan loman jälkeen minun on pitänyt saada itselleni "re-entry permit" eli paluulupa. Meillä on korona-ajan takia myös viisumit, joita ei "normaalioloissa" tarvita ja viisumin lisäksi tosiaan vielä tuo paluulupa on tärkeä.  Paluuluvan hakeminen onnistuu pelkästään netissä Korean valtion virallisen sivuston "HiKorea" kautta ja sieltä löytyy myös englanninkieliset sivut. Jos oman käyttäjätilin luomisessa järjestelmään tai itse hakemuksen kanssa olisi ollut ongelmia, olisin voinut mennä kaupungin m

Takana on neljä kuukautta elämää ja uusia kokemuksia Koreassa. Vaikka on viihdytty ja kaikki on mennyt hyvin, niin tällä hetkellä ilahduttaa eniten, että minulla on lento Suomeen tulevana sunnuntaina. Takaisin Koreaan palaan elokuussa. Puolison kesäloma on heinäkuussa ja hän lentää perässäni kotimaahan silloin. Ennen Suomi-lomaa oli hoidettava kuitenkin erinäisiä asioita, jotta pääsen lennolle Suomeen ja loman loputtua myös takaisin Koreaan. Päästäkseni palaamaan Koreaan loman jälkeen minun on pitänyt saada itselleni "re-entry permit" eli paluulupa. Meillä on korona-ajan takia myös viisumit, joita ei "normaalioloissa" tarvita ja viisumin lisäksi tosiaan vielä tuo paluulupa on tärkeä.  Paluuluvan hakeminen onnistuu pelkästään netissä Korean valtion virallisen sivuston "HiKorea" kautta ja sieltä löytyy myös englanninkieliset sivut. Jos oman käyttäjätilin luomisessa järjestelmään tai itse hakemuksen kanssa olisi ollut ongelmia, olisin voinut mennä kaupungin m

Pronssinen buddha on 18,9 metriä korkea. On mennyt jo useampi viikonloppu, kun olemme pysytelleet ihan lähitienoilla. Tänään oli kuitenkin niin loistava sää, että päätimme lähteä tutustumaan Sinheungsan temppelialueeseen, joka sijaitsee Seoraksan kansallispuistossa 80 kilometrin ajomatkan päässä meiltä pohjoiseen. Koska tie on pääosin moottoritietä, olimme tunnin päästä MELKEIN perillä. Sen verran on nähtävästi kulunut aikaa edellisestä vierailusta tunnetussa kohteessa, että olimme unohtaneet, että paras aika lähteä liikkeelle olisi kukonlaulun aikaan, koska miljoonat muutkin ovat hyvällä säällä saaneet saman idean. Tietenkään tuossa paikassa ei ollut miljoonia ihmisiä, mutta yleensä tällaisilla keleillä monet lähtevät kaupungeista luonnon helmaan ja väkeä riittää ihan joka paikaan. Me olimme hitaita ja pääsimme matkaan vasta vähän ennen klo 10 ja "MELKEIN PERILLÄ tunnin päästä" tarkoitti, että olimme silloin parkkialueelle jonottavan autoletkan perässä. Jono alkoi noin kolme

Pronssinen buddha on 18,9 metriä korkea. On mennyt jo useampi viikonloppu, kun olemme pysytelleet ihan lähitienoilla. Tänään oli kuitenkin niin loistava sää, että päätimme lähteä tutustumaan Sinheungsan temppelialueeseen, joka sijaitsee Seoraksan kansallispuistossa 80 kilometrin ajomatkan päässä meiltä pohjoiseen. Koska tie on pääosin moottoritietä, olimme tunnin päästä MELKEIN perillä. Sen verran on nähtävästi kulunut aikaa edellisestä vierailusta tunnetussa kohteessa, että olimme unohtaneet, että paras aika lähteä liikkeelle olisi kukonlaulun aikaan, koska miljoonat muutkin ovat hyvällä säällä saaneet saman idean. Tietenkään tuossa paikassa ei ollut miljoonia ihmisiä, mutta yleensä tällaisilla keleillä monet lähtevät kaupungeista luonnon helmaan ja väkeä riittää ihan joka paikaan. Me olimme hitaita ja pääsimme matkaan vasta vähän ennen klo 10 ja "MELKEIN PERILLÄ tunnin päästä" tarkoitti, että olimme silloin parkkialueelle jonottavan autoletkan perässä. Jono alkoi noin kolme

Pronssinen buddha on 18,9 metriä korkea. On mennyt jo useampi viikonloppu, kun olemme pysytelleet ihan lähitienoilla. Tänään oli kuitenkin niin loistava sää, että päätimme lähteä tutustumaan Sinheungsan temppelialueeseen, joka sijaitsee Seoraksan kansallispuistossa 80 kilometrin ajomatkan päässä meiltä pohjoiseen. Koska tie on pääosin moottoritietä, olimme tunnin päästä MELKEIN perillä. Sen verran on nähtävästi kulunut aikaa edellisestä vierailusta tunnetussa kohteessa, että olimme unohtaneet, että paras aika lähteä liikkeelle olisi kukonlaulun aikaan, koska miljoonat muutkin ovat hyvällä säällä saaneet saman idean. Tietenkään tuossa paikassa ei ollut miljoonia ihmisiä, mutta yleensä tällaisilla keleillä monet lähtevät kaupungeista luonnon helmaan ja väkeä riittää ihan joka paikaan. Me olimme hitaita ja pääsimme matkaan vasta vähän ennen klo 10 ja "MELKEIN PERILLÄ tunnin päästä" tarkoitti, että olimme silloin parkkialueelle jonottavan autoletkan perässä. Jono alkoi noin kolme

Ihan kohta on kulunut neljä kuukautta siitä, kun lensimme tänne Etelä-Koreaan. Täällä meille on muotoutunut omat arkirutiinimme, koska koko elämäntilanne ja ympäristö poikkeavat täysin entisestä. Monet alkuun niin vieraat asiat ovat tulleet tutuiksi ja Suomi-elämä tuntuu välillä kaukaiselta.  Minulla on oikein listaa siitä, mihin on jo totuttu, mikä ei enää ihmetytä tai ihmetyttää vain vähän:  Korealaiseen kulttuuriin kuuluu vahvasti kumartelu ja se sujuu jo ihan luontevasti tilanteissa, joissa tervehditään, kiitetään ja hyvästellään. Ihan alkuun vain nyökkäilin, mutta nyt kevyt kumarrus tulee jo ihan luonnostaan eikä tunnu oudolta. Maskeja käytetään ihan joka paikassa ja on yleistä myös yksin kulkiessa, yksin autoa ajaessa, pyöräillessä... Myös pikkulapset noin 2-vuotiaista ylöspäin näyttävät pitävän maskia ihan ongelmitta. Koska ollaan asuttu täällä ainoastaan korona-aikana, niin on vaikea tietää mikä on ollut käytäntö ennen koronaa. Osittain maskien käyttöön vaikuttaa myös ajoittain