Living in Donghae city (동해시), South Korea. Elämää Etelä-Koreassa.

Kuva ei liity kampaamoon, vaan on saman kadun loppupäästä. Tänään sain vihdoin aikaiseksi raahata itseni taas kampaajalle - oli kulunut tälläkin kertaa ihan liikaa aikaa edellisestä käynnistä. Mielessäni oli vaaleanpunainen salonkityyppinen paikka, jonka nimi on sen seinien värityksen mukaisesti "Pink". Paikan olin huomannut tuossa pääkadun varrella ohi kulkiessani. Sinnepä siis, mutta harmittavasti kävi ilmi, että tekevät siellä ainoastaan hiusten leikkauksia ja eivät ollenkaan värjää. Mun "nuorekkuuden" säilymisen kannalta on kuitenkin ehdottoman tärkeää saada myös väriä päähän 🙈. Neuvoivat kulkemaan pääkatua keskustaan päin ja sieltä pitäisi löytyä "hiussalonki", jossa onnistuisi myös värjäys. Seuraava vastaan tuleva kampaamo oli se, missä kävin ensimmäisellä kerralla ja voi olla, että tarkoittivatkin juuri sitä. Ei huvittanut kävellä pidemmälle, joten päätin mennä tuttuun paikkaan ja rouva olikin heti vapaana ja tietysti muisti minut, koska suurella t

Kuva ei liity kampaamoon, vaan on saman kadun loppupäästä. Tänään sain vihdoin aikaiseksi raahata itseni taas kampaajalle - oli kulunut tälläkin kertaa ihan liikaa aikaa edellisestä käynnistä. Mielessäni oli vaaleanpunainen salonkityyppinen paikka, jonka nimi on sen seinien värityksen mukaisesti "Pink". Paikan olin huomannut tuossa pääkadun varrella ohi kulkiessani. Sinnepä siis, mutta harmittavasti kävi ilmi, että tekevät siellä ainoastaan hiusten leikkauksia ja eivät ollenkaan värjää. Mun "nuorekkuuden" säilymisen kannalta on kuitenkin ehdottoman tärkeää saada myös väriä päähän 🙈. Neuvoivat kulkemaan pääkatua keskustaan päin ja sieltä pitäisi löytyä "hiussalonki", jossa onnistuisi myös värjäys. Seuraava vastaan tuleva kampaamo oli se, missä kävin ensimmäisellä kerralla ja voi olla, että tarkoittivatkin juuri sitä. Ei huvittanut kävellä pidemmälle, joten päätin mennä tuttuun paikkaan ja rouva olikin heti vapaana ja tietysti muisti minut, koska suurella t

Kuva ei liity kampaamoon, vaan on saman kadun loppupäästä. Tänään sain vihdoin aikaiseksi raahata itseni taas kampaajalle - oli kulunut tälläkin kertaa ihan liikaa aikaa edellisestä käynnistä. Mielessäni oli vaaleanpunainen salonkityyppinen paikka, jonka nimi on sen seinien värityksen mukaisesti "Pink". Paikan olin huomannut tuossa pääkadun varrella ohi kulkiessani. Sinnepä siis, mutta harmittavasti kävi ilmi, että tekevät siellä ainoastaan hiusten leikkauksia ja eivät ollenkaan värjää. Mun "nuorekkuuden" säilymisen kannalta on kuitenkin ehdottoman tärkeää saada myös väriä päähän 🙈. Neuvoivat kulkemaan pääkatua keskustaan päin ja sieltä pitäisi löytyä "hiussalonki", jossa onnistuisi myös värjäys. Seuraava vastaan tuleva kampaamo oli se, missä kävin ensimmäisellä kerralla ja voi olla, että tarkoittivatkin juuri sitä. Ei huvittanut kävellä pidemmälle, joten päätin mennä tuttuun paikkaan ja rouva olikin heti vapaana ja tietysti muisti minut, koska suurella t

Sunnuntaina matkamme suuntautui Cheongnyangsan Provincial Parkin suuntaan, jossa on temppelialue sekä patikointireittejä. Matkaa sinne on 120 kilometriä, mutta ajaminen kesti kolme tuntia johtuen vuoristoteillä olevista alhaisista nopeusrajoituksista - valtateillä rajoitus oli pääosin 80 km/h, mutta enimmäkseen piti ajaa 60 km:n rajoitusten mukaan. Jos täällä Korean itäosassa haluaa ajaa muuallekin kuin rannan suuntaisesti pohjoiseen tai etelään, on pakko ajaa vuoristossa tai siellä olevissa laaksoissa. Tiet ovat hyväkuntoisia ja asfalttipäällysteisiä. Maantiet täällä ovat kaksikaistaisia, vuoristossa näkyy kolmikaistaisia teitä, joissa ylöspäin ajavilla on käytössään kaksi kaistaa ja alas ajavilla yksi kaista sekä on myös ihan tavallisia yksikaistaisia pienempiä teitä. Ja koska ajetaan vuoristossa, ovat tiet mutkaisia, mutta maisemat kohdillaan. Pitkän ajomatkan jälkeen pysäköimme automme ja siitä sitten seikkailemaan.  Tästä se kiipeäminen lähti....                                  

Sunnuntaina matkamme suuntautui Cheongnyangsan Provincial Parkin suuntaan, jossa on temppelialue sekä patikointireittejä. Matkaa sinne on 120 kilometriä, mutta ajaminen kesti kolme tuntia johtuen vuoristoteillä olevista alhaisista nopeusrajoituksista - valtateillä rajoitus oli pääosin 80 km/h, mutta enimmäkseen piti ajaa 60 km:n rajoitusten mukaan. Jos täällä Korean itäosassa haluaa ajaa muuallekin kuin rannan suuntaisesti pohjoiseen tai etelään, on pakko ajaa vuoristossa tai siellä olevissa laaksoissa. Tiet ovat hyväkuntoisia ja asfalttipäällysteisiä. Maantiet täällä ovat kaksikaistaisia, vuoristossa näkyy kolmikaistaisia teitä, joissa ylöspäin ajavilla on käytössään kaksi kaistaa ja alas ajavilla yksi kaista sekä on myös ihan tavallisia yksikaistaisia pienempiä teitä. Ja koska ajetaan vuoristossa, ovat tiet mutkaisia, mutta maisemat kohdillaan. Pitkän ajomatkan jälkeen pysäköimme automme ja siitä sitten seikkailemaan.  Tästä se kiipeäminen lähti....                                  

Sunnuntaina matkamme suuntautui Cheongnyangsan Provincial Parkin suuntaan, jossa on temppelialue sekä patikointireittejä. Matkaa sinne on 120 kilometriä, mutta ajaminen kesti kolme tuntia johtuen vuoristoteillä olevista alhaisista nopeusrajoituksista - valtateillä rajoitus oli pääosin 80 km/h, mutta enimmäkseen piti ajaa 60 km:n rajoitusten mukaan. Jos täällä Korean itäosassa haluaa ajaa muuallekin kuin rannan suuntaisesti pohjoiseen tai etelään, on pakko ajaa vuoristossa tai siellä olevissa laaksoissa. Tiet ovat hyväkuntoisia ja asfalttipäällysteisiä. Maantiet täällä ovat kaksikaistaisia, vuoristossa näkyy kolmikaistaisia teitä, joissa ylöspäin ajavilla on käytössään kaksi kaistaa ja alas ajavilla yksi kaista sekä on myös ihan tavallisia yksikaistaisia pienempiä teitä. Ja koska ajetaan vuoristossa, ovat tiet mutkaisia, mutta maisemat kohdillaan. Pitkän ajomatkan jälkeen pysäköimme automme ja siitä sitten seikkailemaan.  Tästä se kiipeäminen lähti....