Living in Donghae city (동해시), South Korea. Elämää Etelä-Koreassa.

Heti alkuun uskallan myöntää, että en ole mikään kierrätyksen asiantuntija ja vasta muutaman kuukauden ajan Suomessa muistin ottaa kauppaan mukaan edes kestokassin, mutta olen yrittänyt oppia ja perehtyä asioihin enemmän. Kierrätys Koreassa vaihtelee ainakin maakunnittain, mutta en ole varma onko vaihtelua myös samaan maakuntaan kuuluvien kaupunkien kesken. Minun tietoni perustuu ainoastaan Donghaen kaupungin järjestelmään, joka sekään ei ole vielä ihan täysin auennut meille. Yleisesti ottaen kaikki kaupasta ostettavat tuotteet ovat todella "hyvin" pakattuja ja jätettä syntyy. Esim. kananmunat ovat muovirasiassa, jonka päällä on vielä suojapahvi ja viinirypäleet ovat omassa isossa pahvilaatikossaan ja laatikon sisällä olevat rypäletertut on vielä pussitettu jokainen erikseen. Myös kaupassa leivotut leivonnaiset on pakattu muovirasioihin. Hanavesi on todella kalkkipitoista ja oudon makuista, joten juomavesikin ollaan ostettu muovipulloissa. Roskia varten täällä on käytössä pun

Heti alkuun uskallan myöntää, että en ole mikään kierrätyksen asiantuntija ja vasta muutaman kuukauden ajan Suomessa muistin ottaa kauppaan mukaan edes kestokassin, mutta olen yrittänyt oppia ja perehtyä asioihin enemmän. Kierrätys Koreassa vaihtelee ainakin maakunnittain, mutta en ole varma onko vaihtelua myös samaan maakuntaan kuuluvien kaupunkien kesken. Minun tietoni perustuu ainoastaan Donghaen kaupungin järjestelmään, joka sekään ei ole vielä ihan täysin auennut meille. Yleisesti ottaen kaikki kaupasta ostettavat tuotteet ovat todella "hyvin" pakattuja ja jätettä syntyy. Esim. kananmunat ovat muovirasiassa, jonka päällä on vielä suojapahvi ja viinirypäleet ovat omassa isossa pahvilaatikossaan ja laatikon sisällä olevat rypäletertut on vielä pussitettu jokainen erikseen. Myös kaupassa leivotut leivonnaiset on pakattu muovirasioihin. Hanavesi on todella kalkkipitoista ja oudon makuista, joten juomavesikin ollaan ostettu muovipulloissa. Roskia varten täällä on käytössä pun

Heti alkuun uskallan myöntää, että en ole mikään kierrätyksen asiantuntija ja vasta muutaman kuukauden ajan Suomessa muistin ottaa kauppaan mukaan edes kestokassin, mutta olen yrittänyt oppia ja perehtyä asioihin enemmän. Kierrätys Koreassa vaihtelee ainakin maakunnittain, mutta en ole varma onko vaihtelua myös samaan maakuntaan kuuluvien kaupunkien kesken. Minun tietoni perustuu ainoastaan Donghaen kaupungin järjestelmään, joka sekään ei ole vielä ihan täysin auennut meille. Yleisesti ottaen kaikki kaupasta ostettavat tuotteet ovat todella "hyvin" pakattuja ja jätettä syntyy. Esim. kananmunat ovat muovirasiassa, jonka päällä on vielä suojapahvi ja viinirypäleet ovat omassa isossa pahvilaatikossaan ja laatikon sisällä olevat rypäletertut on vielä pussitettu jokainen erikseen. Myös kaupassa leivotut leivonnaiset on pakattu muovirasioihin. Hanavesi on todella kalkkipitoista ja oudon makuista, joten juomavesikin ollaan ostettu muovipulloissa. Roskia varten täällä on käytössä pun

Ei näytä ihan Arabian muumimukeilta. Pääsääntöisesti olemme käyneet E-Mart tavaratalossa, joka on Etelä-Korean suurin kauppaketju - vähän kuin Suomen Prisma, mutta suuremmassa mittakaavassa. Kuten joka kaupassa on täälläkin henkilö mittaamassa kuumeen aina, kun mennään sisään osastolle - myös, kun vaihdetaan eri kerroksessa olevalle osastolle. Ennen muuttoa kävimme ostamassa kodin tarvikkeita, kuten liinavaatteita, peitteitä, astioita... Haasteena oli pakettien ulkonäön ja tekstin perusteella yrittää ymmärtää mitä paketti sisältää. Keskustelu sujui: "okei, tämä vaikuttaa aluslakanalta, mutta onko nämä sitten tyynyliinoja vai koristepäällisiä... Aha, tässä on ehkä peiton päällyslakana, mutta onkohan tämä pussilakana vai ei... Noniin pyyhkeet löytyy täältä, mutta mitä tarkoittaa "iso pyyhe", kun koko on kuitenkin 45 x 85 cm..." jne. Oli todella väsyttävää. Kaupasta pois lähtiessä oli olo "tätä tilattiin ja tämä saatiin", mutta paketeista löytyi onneksi suunn

Ei näytä ihan Arabian muumimukeilta. Pääsääntöisesti olemme käyneet E-Mart tavaratalossa, joka on Etelä-Korean suurin kauppaketju - vähän kuin Suomen Prisma, mutta suuremmassa mittakaavassa. Kuten joka kaupassa on täälläkin henkilö mittaamassa kuumeen aina, kun mennään sisään osastolle - myös, kun vaihdetaan eri kerroksessa olevalle osastolle. Ennen muuttoa kävimme ostamassa kodin tarvikkeita, kuten liinavaatteita, peitteitä, astioita... Haasteena oli pakettien ulkonäön ja tekstin perusteella yrittää ymmärtää mitä paketti sisältää. Keskustelu sujui: "okei, tämä vaikuttaa aluslakanalta, mutta onko nämä sitten tyynyliinoja vai koristepäällisiä... Aha, tässä on ehkä peiton päällyslakana, mutta onkohan tämä pussilakana vai ei... Noniin pyyhkeet löytyy täältä, mutta mitä tarkoittaa "iso pyyhe", kun koko on kuitenkin 45 x 85 cm..." jne. Oli todella väsyttävää. Kaupasta pois lähtiessä oli olo "tätä tilattiin ja tämä saatiin", mutta paketeista löytyi onneksi suunn

Ei näytä ihan Arabian muumimukeilta. Pääsääntöisesti olemme käyneet E-Mart tavaratalossa, joka on Etelä-Korean suurin kauppaketju - vähän kuin Suomen Prisma, mutta suuremmassa mittakaavassa. Kuten joka kaupassa on täälläkin henkilö mittaamassa kuumeen aina, kun mennään sisään osastolle - myös, kun vaihdetaan eri kerroksessa olevalle osastolle. Ennen muuttoa kävimme ostamassa kodin tarvikkeita, kuten liinavaatteita, peitteitä, astioita... Haasteena oli pakettien ulkonäön ja tekstin perusteella yrittää ymmärtää mitä paketti sisältää. Keskustelu sujui: "okei, tämä vaikuttaa aluslakanalta, mutta onko nämä sitten tyynyliinoja vai koristepäällisiä... Aha, tässä on ehkä peiton päällyslakana, mutta onkohan tämä pussilakana vai ei... Noniin pyyhkeet löytyy täältä, mutta mitä tarkoittaa "iso pyyhe", kun koko on kuitenkin 45 x 85 cm..." jne. Oli todella väsyttävää. Kaupasta pois lähtiessä oli olo "tätä tilattiin ja tämä saatiin", mutta paketeista löytyi onneksi suunn

Kävimme viikonloppuna ensimmäisellä autoretkellä Koreaan saapumisen jälkeen. Ajoimme Goseongissa sijaitsevalle Etelä- ja Pohjois-Korean väliselle DMZ vyöhykkeelle (Korean Demilitarized Zone), jonne on meiltä matkaa alle 200 km. Alusta loppuun matka sujui moottoritietä pitkin. Ajoimme ensin suoraan sotilastarkastuspisteelle, mutta sieltä meidät käännytettiin takaisin hakemaan lupalappu muutaman kilometrin päässä olevasta ilmoittautumiskeskuksesta. Keskukseen mentiin suojateltan kautta ja siellä virkailija laittoi meille rannekkeet ja pääsimme kävelemään sisään desinfioivan suihkun läpi. Sisällä menimme ensimmäiselle tiskille, jossa maksoimme 5000 wonia auton parkkipaikasta ja saimme täytettäväksemme lupalapun. Lappu oli tietysti koreaksi, mutta onneksi saimme myös englanninkielisen täyttöohjeen. Sen täytettyämme pääsimme seuraavalle luukulle, josta 6000 wonin maksua vastaan saimme lupalappumme ja pääsylipun alueelle. Vähän tankattiin evästä ja juomista, joiden ostaminen on aina aikamois

Kävimme viikonloppuna ensimmäisellä autoretkellä Koreaan saapumisen jälkeen. Ajoimme Goseongissa sijaitsevalle Etelä- ja Pohjois-Korean väliselle DMZ vyöhykkeelle (Korean Demilitarized Zone), jonne on meiltä matkaa alle 200 km. Alusta loppuun matka sujui moottoritietä pitkin. Ajoimme ensin suoraan sotilastarkastuspisteelle, mutta sieltä meidät käännytettiin takaisin hakemaan lupalappu muutaman kilometrin päässä olevasta ilmoittautumiskeskuksesta. Keskukseen mentiin suojateltan kautta ja siellä virkailija laittoi meille rannekkeet ja pääsimme kävelemään sisään desinfioivan suihkun läpi. Sisällä menimme ensimmäiselle tiskille, jossa maksoimme 5000 wonia auton parkkipaikasta ja saimme täytettäväksemme lupalapun. Lappu oli tietysti koreaksi, mutta onneksi saimme myös englanninkielisen täyttöohjeen. Sen täytettyämme pääsimme seuraavalle luukulle, josta 6000 wonin maksua vastaan saimme lupalappumme ja pääsylipun alueelle. Vähän tankattiin evästä ja juomista, joiden ostaminen on aina aikamois

Kävimme viikonloppuna ensimmäisellä autoretkellä Koreaan saapumisen jälkeen. Ajoimme Goseongissa sijaitsevalle Etelä- ja Pohjois-Korean väliselle DMZ vyöhykkeelle (Korean Demilitarized Zone), jonne on meiltä matkaa alle 200 km. Alusta loppuun matka sujui moottoritietä pitkin. Ajoimme ensin suoraan sotilastarkastuspisteelle, mutta sieltä meidät käännytettiin takaisin hakemaan lupalappu muutaman kilometrin päässä olevasta ilmoittautumiskeskuksesta. Keskukseen mentiin suojateltan kautta ja siellä virkailija laittoi meille rannekkeet ja pääsimme kävelemään sisään desinfioivan suihkun läpi. Sisällä menimme ensimmäiselle tiskille, jossa maksoimme 5000 wonia auton parkkipaikasta ja saimme täytettäväksemme lupalapun. Lappu oli tietysti koreaksi, mutta onneksi saimme myös englanninkielisen täyttöohjeen. Sen täytettyämme pääsimme seuraavalle luukulle, josta 6000 wonin maksua vastaan saimme lupalappumme ja pääsylipun alueelle. Vähän tankattiin evästä ja juomista, joiden ostaminen on aina aikamois