Vierailu Etelä- ja Pohjois-Koreoiden välisellä DMZ vyöhykkeellä Goseongissa

Kävimme viikonloppuna ensimmäisellä autoretkellä Koreaan saapumisen jälkeen. Ajoimme Goseongissa sijaitsevalle Etelä- ja Pohjois-Korean väliselle DMZ vyöhykkeelle (Korean Demilitarized Zone), jonne on meiltä matkaa alle 200 km.

Alusta loppuun matka sujui moottoritietä pitkin. Ajoimme ensin suoraan sotilastarkastuspisteelle, mutta sieltä meidät käännytettiin takaisin hakemaan lupalappu muutaman kilometrin päässä olevasta ilmoittautumiskeskuksesta. Keskukseen mentiin suojateltan kautta ja siellä virkailija laittoi meille rannekkeet ja pääsimme kävelemään sisään desinfioivan suihkun läpi. Sisällä menimme ensimmäiselle tiskille, jossa maksoimme 5000 wonia auton parkkipaikasta ja saimme täytettäväksemme lupalapun. Lappu oli tietysti koreaksi, mutta onneksi saimme myös englanninkielisen täyttöohjeen. Sen täytettyämme pääsimme seuraavalle luukulle, josta 6000 wonin maksua vastaan saimme lupalappumme ja pääsylipun alueelle. Vähän tankattiin evästä ja juomista, joiden ostaminen on aina aikamoista arpapeliä johtuen kielimuurista, mutta tänään teimme pääosin onnistuneita valintoja. Pian matkamme jatkui takaisin tarkastuspisteelle ja siitä edelleen muutaman kilometrin päässä olevalle rajalle.

Kun meidän piti kääntyä takaisin lupalapun hankkimista varten,
tukki sotilas varmuuden vuoksi ajoreitin DMZ-vyöhykkeelle.

Raja-alueelle päästäksemme meidän piti ajaa auto desinfioivan suihkun läpi. Sitten auto parkkiin ja lähdimme kipuamaan kohti näköalakukkulaa. Paikalla on myös observatorio sekä DMZ-museo, mutta ne olivat koronan vuoksi suljettuna. Aikamme käveltyämme pääsimme huipulle ja tähyämään Pohjois-Korean suuntaan. Kaukana siintävät vuoret olivat jo naapurimaata. Kukkulalla oli myös ainakin evankelisluterilainen kappeli sekä Buddhan patsaita. Uutisissa mainittiin viime viikolla, että pohjoiskorealainen loikkari oli uinut juuri tänne. Sotilaat olivat löytäneet rannalta märkäpuvun ja saaneet myöhemmin myös loikkarin kiinni. Häntä tuskin palautettiin lähtömaahan

"Arpaonni" suosi ja onnistuimme ostamaan
ehkä siirappi-pähkinähillolla (?) täytetyn
leivonnaisen.

Juoma, joka googlen avulla osoittautui
 arrow-juuresta valmistetuksi,
jäi juomatta maun vuoksi.

                                                                                       
Kiertelyn ja valokuvaustuokioiden jälkeen lähdimme laskeutumaan kukkulalta. Alhaalla meidät ohjattiin koppeihin, joissa saimme desinfioivan UV-säteilykäsittelyn. Kävimme vielä kiertämässä parkkipaikan vieressä olevan sotanäyttelyn. Ennen kotimatkaa ostettiin taas vähän arvoituksellista välipalaa ja onnistuimme valitsemaan jonkin makeahkon kanavartaan. Hyvää oli.

Parkkipaikalta ajettiin taas desinfiointisuihkun läpi ja auto sai vielä kolmannenkin käsittelyn juuri ennen sotilastarkastuspistettä. Siinä sotilaat ottivat meiltä pois lupakyltit, jotka saimme alueelle ajaessamme.

Vielä kymmenien kilometrien päässä rajavyöhykkeestä oli tien varressa erilaisia sotilasbunkkereita sekä esteitä, jotka pystyi siirtämään tarpeen vaatiessa tien tukkeeksi. Myös piikkilanka-aitoja oli siellä täällä useammassa rivissä vielä kaukana raja-alueesta.

Meidät desinfiointiin UV-säteilyllä.

Toinen kahdesta autojen desinfiointipisteestä.

Tunnelin
jälkeen olevat siirrettävät (?) esteet.