Muutto takaisin Suomeen

Sunnuntaina 16.10. alkoi muuttomatka takaisin Suomeen. Lento Helsinkiin lähti klo 21:45, mutta koska matka Soulin suuntaan saattaisi sunnuntairuuhkien takia kestää jopa 6 tuntia normaalin kolmen tunnin sijaan ja lähtöselvityksessäkin menee yleensä reippaasti aikaa, haki taksi meidät jo klo 10. Tällä kertaa selvisimme perille kuitenkin neljässä tunnissa ja aikaa kentällä oleskeluun oli ihan liikaakin, mutta parempi näin päin.

Ison taksin tavaratila täyttyi tavaroistamme.

Sisätiloissa on vielä maskipakko.

Neljä tuntia myöhemmin...

Koska kaikki korona- ja matkustusrajoitukset sisätilojen maskipakkoa lukuun ottamatta ovat Koreassakin poistuneet, oli kentällä enemmän matkustajia kuin koskaan aikaisemmin meidän siellä ollessamme. Yli vuosi sitten ihan ensimmäistä kertaa Suomi-lomalle lähtiessäni taisi kentällä olla enemmän henkilökuntaa kuin matkustajia ja kaikki myymälät olivat silloin suljettuina. Nyt kaikki liikkeet olivat auki ja Chanellin edessä näytti olevan ihan jono.

Lähtöselvitys avautui melkein neljä tuntia ennen lentoa ja me olimme jo valmiina odottamassa; koska meillä oli yhteensä 11 matkalaukkua, kassia tai pakettia, halusimme saada ne pois käsistämme mahdollisimman nopeasti. Jätimme useimmat matkatavaramme normaalisti lähtöselvitykseen, mutta pari pakettia piti viedä erikseen isoille matkatavaroille tarkoitetulle hihnalle. Kaikki tavaramme löysivät tiensä Incheonin kentältä Helsinkiin ja sieltä vielä kotimaan lennolle ihan perille asti.

Lähtöselvityksestä suuntasimme ihan ensimmäistä kertaa valuutanvaihtopisteelle, sillä Korean seteleitä oli jäänyt vielä käyttämättä - aina piti olla varmuuden vuoksi käteistä, koska kortilla maksaminen ei joka paikassa onnistunut. Tiskillä wonit vaihtuivat helposti euroihin.

Turvatarkastuksessa lentolipun tarkistuslaite hälytti taas, koska yhteensä kymmenkirjaiminen etu- ja sukunimeni on liian pitkä korealaiselle laitteelle. Tämä on yleinen länsimaalaisten ongelma, koska nimissä on niin paljon enemmän kirjaimia kuin korealaisissa nimissä. Mutta eipä hätää: virkailija tarkisti nimen passista, löi lippuun tarkastusleiman ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Lento kesti tutut 14 liian pitkää tuntia ja nukkuminen sujui huonosti. Koneessa piti vieläkin käyttää maskia ja ehdimme kävellä myös Helsinki-Vantaan käytäviä pitkän aikaa ennen kuin muistimme, ettei maskia enää tarvita.

Helsinkiin laskeuduimme klo 5:20 ja siitä reilun tunnin kuluttua matka jatkui vielä kotimaan lennolla. Vähän ankealta näytti pimeällä ja sateisella lentokentällä, mutta siitähän se päivä pikkuhiljaa vähän valkeni.

Pitkästä lennosta ja aikaerosta johtuen simahdimme molemmat jo klo 20 eikä unta tarvinnut odotella yhtään. Aamulla olimme ylhäällä jo ennen viittä ja heti klo 7 jälkeen ajoimme hiljaiseen markettiin ruokaostoksille - ei ole tapahtunut kovin usein. Koska heräsimme aikaisin ja kuuden tunnin aikaero sotki rytmiä, tuntui koko päivä ihan illalta.

Vielä useamman päivän jälkeenkin olemme heränneet ja nukahtaneet "liian" aikaisin, mutta pikkuhiljaa tähän aikaeroon taas tottuu. 

Nyt on matkalaukut tyhjennetty, tavarat löytäneen takaisin omille paikoilleen ja me aloitamme totuttelun Suomen arkeen ja kylmempään säähän sekä siihen, ettei kaupassa ole maskipakkoa ja ettei punaisilla saa kääntyä oikealle...