Ja yhtäkkiä olimme mökkiesittelyssä

Toimistorakennus.

Lauantain aurinkoisen hellepäivän jälkeen koitti sunnuntain pilvinen hellepäivä ja ulkolämpötila oli edelleen +27 C. Emme jaksaneet taaskaan lähteä ulos kävelemään, etenkin kun kuumuuden lisäksi pieni sateenuhka oli päällä. Taas auto alle ja tällä kertaa kohti vuoria siitä huolimatta, että sateen mahdollisuus oli siellä kaikkein suurin.

Kuten on aikaisemminkin käynyt ilmi, käännymme välillä kohti uusia seikkailuja erilaisten kylttien perusteella ja tällä kertaa seikkailuun kutsui pienen tien risteyksessä näkyvä opaste, jossa luki "Folk village" - mielestämme joku vanha kylä tai kenties temppelialue. Mäkeä ylös kulki kivasti aitamaalauksin ja tuulihyrrin koristeltu tie.

Saavuimme tyhjälle parkkipaikalle ja lähdimme kohti ensimmäisiä vanhannäköisiä korealaisia perinnetaloja. Yhtäkkiä parkkipaikan vieressä olevan toimistorakennuksen luukusta kurkisti nainen ja näytti kädellään, että pääsemme sisään viereisestä ovesta. Arvelin, että siellä on lipunmyynti ja astuimme huoneeseen. Tämä rouva puhui ainoastaan koreaa eikä ymmärtänyt englantia, mutta pyysi meitä istumaan pöydän ääreen tuoleille, kysyi haluammeko teetä tai kahvia ja antoi meille esitteet. Tuntui vähän hämmentävältä.

Nähtävästi olimme jollain katvealueella, koska netti ei toiminut enkä pystynyt käyttämään googlen kääntäjää. Edessämme oli joka tapauksessa alueen kartta ja toisessa esitteessä varmaankin kerrottiin jotain näistä perinnetaloista. Tämä rouva selitti muutaman sanan esitteistä (koreaksi) ja lähti sitten opastamaan meitä alueelle. Eleillä hän näytti jotain nukkumisesta ja siitä päättelin, että joku näistä taloista oli joku "nukkumisaitta" -tyylinen rakennus.

Hän avasi ensimmäisen talon oven sähkölukon ja vähän tuo sähkölukkokin hämmästytti. Ovensuussa otimme rouvan esimerkin mukaisesti kengät pois jalasta ja yllätykseksemme astuimme eteisestä suoraan hyvin varusteltuun keittiöön. Siinä vaiheessa rouva mainitsi ensimmäistä kertaa sanan "pension" ja ymmärsimme hänen esittelevän meille vuokrattavia mökkejä.

Talon sivussa törröttää savupiippu.

Hieno eteinen.

Terassi ja terassilla grilli.

Kuvissa esittely taloista teille muillekin. Mökkejä oli erikokoisia ja osa sijaitsi vähän ylempänä mäellä. Nekin tämä rouva halusi näyttää, vaikka vähän yritin selittää, ettei tarvitse. Hän hyppäsi kuitenkin autoonsa ja pyysi seuraamaan. Toivottavasti tajusi jo aikaisemmin, että emme ole aikeissa vuokrata, mutta toisaalta koko tienoo vaikutti hiljaiselta, joten toimme ainakin vaihtelua hänen työpäiväänsä. 

Myöhemmin puolison korealainen työkaveri kertoi, että tämä rouva merkitsee johonkin listaan, että on esitellyt taloja ja saa siitä jonkun ylimääräisen palkkion. 

Työkaveri kertoi myös, että nämä todellakin ovat korealaisia perinnetaloja, joita ihmiset vuokraavat kokeakseen millaista oli asuminen ennen. Tietysti näissä vuokrattavissa taloissa oli enemmän mukavuuksia kuin silloin ennen vanhaan. Huomasimme, ettei missään huoneessa ollut nukkuma-alustoja sängyistä puhumattakaan ja asiakkaat tuovatkin oman futonin mukanaan. 

Seuraavaksi suuntasimme paikkaan, joka oli varmasti vanha korealainen perinnerakennus. Itseasiassa sillä oli ikää 150 vuotta.

Samassa rakennuksessa asuivat sekä ihmiset että eläimet ja ruokailu tapahtui edessä olevilla tasoilla istuen.

Maasta tulevat puuosat ovat talon savupiippuja. Koska talo oli lukittu, emme päässeet katsomaan millä systeemillä savu ohjautuu piippuun.

Tämä taisi olla tähän mennessä ensimmäinen näkemämme vanha rakennus, joka ei ollut tuhoutunut kertaakaan eikä sitä oltu rakennettu uudelleen. Talon ympärillä oli pari tällaista hälytystolppaa, jotta tulipalon sattuessa saa paikalle nopeasti sammutusväkeä. Rakennusten ulkopuolella oli myös useampia vaahtosammuttimia.

Tällä retkellä näimme myös lehmiä ja riisipeltoja.