En haluaisi valittaa, mutta...

Alkusyksy on ollut huomattavasti sateisempi ja harmaampi kuin vuosi sitten samaan aikaan - onneksi on kuitenkin ollut enemmän pelkästään pilvistä kuin sateista. Suomesta paluuni jälkeisellä kahdella ensimmäisellä viikolla oli ainoastaan pari aurinkoista päivää, mutta nyt tällä viikolla niitä on ollut jo enemmän. Koko ajan sää on ollut kuitenkin lämmin, mutta +24 - +27 C yhdistettynä tosi kosteaan ilmaan ei ole aivan ihanteellista; ulkona ollessa virtaa koko ajan hiki ja parvekkeelle unohtuneet pyykit olivat illalla kastuneet uudestaan lähes yhtä märiksi kuin mitä ne olivat aamupäivällä, kun ne sinne ripustin.

Juuri tuota edellistä kirjoittaessani tajusin, että en ole ollut Koreassa vielä kolmea viikkoakaan! Piti tarkistaa kalenterista! Tuntuu pidemmältä ajalta, mutta koska koronakaranteeni jäi ensimmäistä kertaa kokonaan pois, olen ehtinyt tehdä paljon enemmän kuin aikaisemmilla paluukerroilla. 

Mutta takaisin asiaan...

Taifuuneja on ollut läheisillä merialueilla (Kiinanmeri ja Tyynenmeren pohjoisosa) poikkeuksellisen paljon (16 kpl). Niistä useimmat ovat pyörineet pelkästään merellä, mutta Hinnamnor aiheutti Koreassa tuhoa ja taifuuni Nanmadol on lähestymässä joskus ensi viikolla - tosin ennusteiden mukaan se tekee mutkan juuri ennen Koreaa, mutta suunta muuttuu valitettavasti kohti Japania. Taifuuni Muifa on näinä päivinä ohittamassa Korean länsirannikon kaukaa, mutta sen on ennustettu osuvan Kiinan rannikolle. 

Lenkkipolun varrelta.

Koreaan palatessani päätin, että käyn reippailla kävelylenkeillä pari kertaa viikossa, mutta eihän se heti onnistunut, koska oli sateita ja sitten se taifuuni. Poutapäivinäkin lenkkireitin tiet ja polut olivat sateiden jäljiltä märkiä ja mutaisia. Nyt vasta tällä viikolla lenkkeily toteutui ensimmäistä kertaa suunnitellun mukaisesti.

Lenkkeilyt on pitänyt ajoittaa aamupäiviksi, koska myöhemmin on jo aivan liian kuuma. Ihmettelen edelleen paikallisten kykyä reippailla näillä helteillä niin kovasti vaatetettuina - useimmilla on takki tai vähintään pitkähihainen paita, pitkälahkeiset housut, kasvomaski, päähine ja puuvillasormikkaat. Ymmärrän, että ihmiset haluavat suojautua päivettymiseltä, kuten täällä on tapana, mutta en käsitä miten he jaksavat, etenkin kun ilma on niin tavattoman kosteaa.

Kuvat: Vettä pitää olla mukana paistoi aurinko tai ei. Ensimmäisen lenkin puolivälissä Koreaan paluun jälkeen huomasin kellon olevan vielä Suomen ajassa. 

Kävellessä on käynyt ärsyttämään, kun ihmiset eivät halua väistää vastaantulijoita - tuntuu olevan maan yleinen ja kummallinen tapa. Kapeillakin teillä kaikki kulkevat surutta rinnakkain ja yksikseen liikkuvakin saattaa vallata koko tien kulkemalla ihan keskellä, vaikka toinen ihminen kävelee vastaan. Aivan kuin olisi joku kilpailu siitä kenen hermo pettää ensin ja sitten heikkohermoisempi väistää.

Yhtenä aamuna jo naurattikin, kun vastaantulevan ja vierekkäin kulkevan pariskunnan rouvalla oli auki oleva päivänvarjo päänsä päällä. Hän väisti minua viimetingassa siirtymällä noin 10 cm sivusuuntaan edestäni (minä kävelin ihan reunassa) ja kohdatessamme hän kohotti varjoaan tottuneesti sen verran, ettei se kopsahtanut päähäni. Rouva oli minua huomattavasti lyhyempi, mutta hyvin osasi arvioida sivuun vilkaisematta kuinka ylös käsi pitää nostaa, ettei varjo osu minuun. Onneksi! 😅.

Kapealla rantareitillä mahtuu kulkemaan kaksi ihmistä rinnakkain ja tässä tapahtui tuo päivänvarjon omistajan ja minun kohtaaminen. 

Kaupungilla kulkiessaan näkee valvontakameroita lähes jokaisessa tienristeyksessä, kadunkulmassa, rakennuksessa tai ulkoilureitillä. Joku pystyisi halutessaan selvittämään aika tarkasti missä olen liikkunut koko Etelä-Koreassa asumisemme aikana. 

Kamerat eivät ole täällä vahtimassa yksittäistä ihmistä, vaan yleisen turvallisuuden takia. Kameravalvonta on yksi syy miksi rikoksia - talousrikoksia lukuun ottamatta - tapahtuu täällä vähän; mitä suuremmalla todennäköisyydellä rikoksen tekijä tallentuu valvontakameraan. Esimerkkeinä kameroiden tehosta voi kertoa, että niiden avulla selvitettiin se henkilö kenen käynnin jälkeen metsästä nousi savua ja metsäpalot syttyivät. Toisessa tapauksessa viranomaiset seurasivat kadonneen perheen auton ajoreittejä eri valvontakameroista ja löysivät auton aika nopeasti merestä.

Minua henkilökohtaisesti joka puolella kuvaavat valvontakamerat vähän ahdistavat, mutta minkäs teet.

CCTV valvoo...

rantaa,

hedelmätarhan portilla,

...näitä ulkoilureitin penkkejä

Kaupassa ja ravintoloissa pitää olla tarkkana, ettei valitse liian tulista ruokaa. Ihan eiliseltä löytyy esimerkki; heti marketin kassojen jälkeen on useampia myyntipisteitä, joista voi ostaa erilaisia pikkupurtavia ja olemme usein miettineet, että pitäisi kokeilla. Eilen sitten päädyimme kuvassa näkyvään tuotteeseen, jonka nimeä ja sisältöä en tiedä. Osa näistä likosi oranssinpunaisessa liemessä ja osa värittömässä. En ollut nähnyt yhdenkään pikkulapsen syövän punaisessa nesteessä lilluvia, joten epäilin niiden olevan tulisia. Puoliso halusi sellaisia, joissa olisi jotain makua ja ostettiin hänen mielensä mukaan. No joo, makua löytyi ja parin suupalan jälkeen suussa poltteli niin paljon, etten voinut syödä yhtään enempää. Mieheni söi omansa, mutta myönsi, että hiki tuli. 

Pitää mainita vielä yhtenä valituksen aiheena ihmisten yleinen tapa jättää autonsa tyhjäkäynnille siksi aikaa, kun kuljettaja kipaisee kaupassa tai kioskissa tai missä nyt liekin. Ja aivan viimeisenä vielä kaskaat, joiden ääneen olen jo lähes tottunut - paitsi aamuisin -, mutta olihan se jo ihan liikaa, kun yksi kaskas pällisteli meidän 4. kerroksessa olevan ikkunan kaiteelta. Olisiko halunnut tulla ihan sisälle asti metelöimään vai mitä sillä mahtoi olla mielessä.