Vuoristopiknik

Puolison työpäivät venyivät edellisellä viikolla 12 tuntisiksi ja nyt kun keskiviikon vaalipäivä (linkki postaukseen) ja tulevan maanantain Sodissa kuolleiden miesten ja naisten muistopäivä ovat yleisiä vapaapäiviä, hänellä oli mahdollisuus ottaa pari lomapäivää näiden vapaapäivien ja viikonlopun lisäksi.

Torstaiaamuna kävimme meren rannalla aamukahvilla ja iltapäivällä lähdimme korealaistyyliselle piknikille vuoristossa sijaitsevan Auraji-järven rantaan. Retkituolit meillä oli jo ennestään, mutta kävimme ostamassa vielä kylmälaukun. Minua olisi kiehtonut myös pieni taittuva piknikpöytä, mutta mieheni mielestä se oli turha ja molemmat olimme sitä mieltä, että emme tarvitse matkagrilliä. Siispä meillä oli ainoastaan pelkistetty versio aidosta korealaisesta piknikistä. Ai niin - puuttui meiltä telttakin, joka on monella pystytettynä myös lyhyemmillä retkillä.

Järvelle oli matkaa 60 kilometriä, mutta koska vuoristoteillä on hitaampi ajaa, kului aikaa noin 1,5 tuntia. Perillä pysäköimme automme järven rantapenkereelle matkailuautojen viereen ja avasimme retkituolit. Ajomatkan jälkeen oli jo nälkä, joten otimme saman tien eväistämme esille myös pikanuudelipaketit. 

Siinä touhuillessamme käveli viereisen asuntoauton isäntä luoksemme ja varmisti, että meillä on kuumaa vettä, jota tarvitaan pikanuudelin valmistukseen. Hän puhui koreaa, mutta nyt oli kielen opiskelusta hyötyä ja sana mul (물 --> vesi) oli tuttu. Juu, ei oltu ihan noviiseja ja meillä oli mukana kuumaa vettä termoskannussa. Hän jutteli siinä vielä hetken ja ainakin saatiin selvitettyä, että olemme Suomesta ja sen hän kertoi myöhemmin myös toiselle korealaiselle, joka oli tullut ihmettelemään tämän "naapurimiehen" tarkkuutta ritsalla ampumisessa. Mieheni esitteli hänelle myös kännykkäkuvia veneestämme ja suomalaisista kaloista ja sillä aikaa korealaismiehen vaimo kiikutti meille keksejä ja soijapapu-soijamaitoa.

Kun olimme syöneet nuudelimme, vein naapureiden autolle puolestani munkkityylisiä leivonnaisia, joita olimme ostaneet aamulla onneksi useamman kappaleen.

Meidän pikanuudelimme valmistumassa ja naapuriauton tuomiset odottavat syömistä.

Tämä paikka oli varattu vartijalle, joten "pysäköiminen kielletty".

On ollut kuivaa ja Auraji-järvessä oli aika niukasti vettä.

   

Kivasti kului aika rauhassa istuskellen ja kahvia juoden. Minä käyskentelin välillä tutkimassa ympäristöä ja mieheni valokuvaili vesilintuja retkituolistaan. 

Korealaiset ottavat paljon selfieitä ja valokuvia toisistaan ja yksin kulkiessani pari rouvaa kyseli minultakin haluanko, että ottavat kännykälläni kuvan minusta. En pidä valokuvissa poseeraamisesta, mutta tällä kertaa en oikein pystynyt kieltäytymään, koska olivat niin ystävällisiä. 

Parin tunnin istuskelun jälkeen lähdimme ajelemaan takaisin kotia kohti, jotta ehdimme kaupunkiin ennen pimeän tuloa. Sanoimme vielä heipat pikniknaapureillemme ja kiittelimme heitä korealaisen kumartelun kera. Sinne he jäivät vilkuttelemaan peräämme, kun jatkoimme matkaa. Sen opimme tällä reissulla, että pitää muistaa ottaa mukaan aina jotain ylimääräistä tarjottavaa ihan vaan varmuuden vuoksi.