Suomi-lomalle ilman paperisotaa

Edellisillä kerroilla ennen Suomeen matkustamista on pitänyt koronan takia täyttää erilaisia lomakkeita ja hakemuksia, jotta viisumi pysyy voimassa eikä sitä tarvitse hakea uudelleen (vuoden takaisesta tilanteesta voit lukea tästä ). Mutta nyt kun Etelä-Koreankin koronatilanne on taas parantunut ja maaliskuun korkeimmista tartuntaluvuista (600 000 tapausta/vrk) on pudottu alle 10 000 päiväkohtaiseen tapaukseen, on matkustusrajoitukset lieventyneet eikä ennen lentoa tarvinnut tehdä mitään ylimääräistä. Tällä hetkellä myös karanteeni on poistunut kaikilta Koreaan matkustavilta. Kaikkien korona- ja matkustusrajoitusten jälkeen maasta poistuminen tuntui oudon mutkattomalta ja helpolta.

Incheonin lentokentällä oli ihan eri tavalla matkustajia kuin aikaisemmin ja kaikki ravintolat, myymälät ja kahviot olivat auki. Tosin, koska lentoni oli vasta klo 21:45, olivat monet liikkeet jo sulkeutumassa ja muun muassa Dunkin' Donutsissa jäin ilman donitsia ja vähän ennen lentoa en löytänyt enää avoinna olevaa paikkaa, josta olisin voinut ostaa itselleni vesipullon. 

Kone kiersi Venäjän ilmatilan etelän kautta ja mieleeni jäi kapteenin kuulutuksessa mainitsemista maista Kiina, Kazakstan ja Puola, joiden yli lennettiin. Lentoaika oli aiemman 9 tunnin sijasta 14 tuntia ja Helsinki - Vantaalle laskeuduttiin maanantaiaamuna heti klo 05 jälkeen. Kun katselin aikaisempia postauksiani Suomi-lomaan liittyen, on matkustajia ollut vuosi sitten kesäkuussa 18 kpl ja 70 ihmistä oli syksyn paluulennolla Koreaan, mutta nyt kone näytti business-luokkaa lukuun ottamatta täydeltä.

Tiesin tietysti etukäteen, että Suomessa ei maskin käyttö ole enää pakollista, mutta siitä huolimatta varmistin asian vielä Helsingissä turvatarkastuksessa. On tullut niin totuttua Koreassa maskipakkoon sisätiloissa, että oli vähän syyllinen ja jotenkin alaston olo kulkiessani lentokentällä ilman maskia - mielelläni kuitenkin luovuin sen käytöstä. Korean lennolla maski oli pakollinen, mutta Suomen jatkolennolla ei.

Incheonissa.

Viime vuotiseen tapaan olen herännyt ensimmäisinä aamuina klo 04 - 05 aikoihin ja pitää toipua vielä muutama päivä kuuden tunnin aikaerosta. Vuodessa ehdin taas unohtaa hyttyset, mutta muistuivat kyllä mieleen heti ensimmäisenä päivänä järven rantaa kävellessäni.

Pitää jakaa vielä pari matkustamiseen liittymätöntä kuvaa; tulimme lentoa edeltävänä päivänä Incheonin saarelle, jossa lentokenttäkin sijaitsee, ja satuimme kerrankin tänne länsirannikolle laskuveden aikaan. En ole ennen törmännyt vuorovesi-ilmiöön, koska sitä ei meillä Korean itärannikolla esiinny ja se näytti mielestäni vaikuttavalta. Kuvissa meren pinta on laskenut 7 metriä - harmi, että sää oli pilvinen.

Saippuakupla lähestyi kännykkää uimarannalla, jossa ihmiset keräilivät laskuveden esiin tuomia simpukoita.

Tänäkin kesänä tämä Etelä-Koreasta kertova blogini jää tauolle ja palaan tämän pariin varmaan joskus elokuun lopulla, kun loma Suomessa on ohi ja lennän taas takaisin Koreaan.