Sinheungsan temppelialue

Pronssinen buddha on 18,9 metriä korkea.

On mennyt jo useampi viikonloppu, kun olemme pysytelleet ihan lähitienoilla. Tänään oli kuitenkin niin loistava sää, että päätimme lähteä tutustumaan Sinheungsan temppelialueeseen, joka sijaitsee Seoraksan kansallispuistossa 80 kilometrin ajomatkan päässä meiltä pohjoiseen. Koska tie on pääosin moottoritietä, olimme tunnin päästä MELKEIN perillä. Sen verran on nähtävästi kulunut aikaa edellisestä vierailusta tunnetussa kohteessa, että olimme unohtaneet, että paras aika lähteä liikkeelle olisi kukonlaulun aikaan, koska miljoonat muutkin ovat hyvällä säällä saaneet saman idean. Tietenkään tuossa paikassa ei ollut miljoonia ihmisiä, mutta yleensä tällaisilla keleillä monet lähtevät kaupungeista luonnon helmaan ja väkeä riittää ihan joka paikaan. Me olimme hitaita ja pääsimme matkaan vasta vähän ennen klo 10 ja "MELKEIN PERILLÄ tunnin päästä" tarkoitti, että olimme silloin parkkialueelle jonottavan autoletkan perässä. Jono alkoi noin kolme kilometriä ennen aluetta ja jonossa mateluun kului sama aika kuin 80 kilometrin ajamiseen kohteeseen eli tunti. Osa autoista kääntyi jo jonosta takaisin päin, mutta meillä ei ollut kiire mihinkään ja luotimme siihen, että parkkialueella liikenteenohjaajat ovat hyvin ajan tasalla tilanteesta ja autoille löytyy paikka. Näin myös kävi. Aikaisemminkin liikenteenohjaus on ollut joka paikassa ammattitaitoista ja sujuvaa. Itse ulkoilualue on sen verran suuri, ettei siellä ollut tungosta, vaikka ihmisiä olikin paljon liikkeellä. Seoraksan kansallispuistossa on paitsi temppeleitä niin myös 18,9 metrin korkuinen pronssinen Buddhan patsas, mikä olikin se ensisijainen syy miksi sinne lähdimme. Alueella on myös erilaisia patikointireittejä, mutta +31 asteen lämpötila oli meille tällä kertaa riittävä syy jättää suuremmat fyysiset ponnistelut väliin. Parkkilippu maksoi 5000 Wonia (3,60€) ja sisäänpääsymaksu oli 7000 Wonia (n. 5 €).

Pari tuntia saimme alueella kulumaan - tosin kävelimme kuumuuden takia hiljakseen ja välillä istuskelimme  kahvilla tai muuten vaan varjossa. Vastaan tuli myös poikkeuksellisen paljon muitakin länsimaalaisia, pääsääntöisesti nuoria - ehkä opiskelijavaihdossa olevia. Kuulimme ainakin englantia, saksaa ja ranskaa.

 

    

        

Viime viikolla juhlittiin Buddhan syntymäpäivää ja siitä syystä paperilyhdyt.

          

Rakennusten kunnossapitoon voi osallistua "ostamalla" kattotiilen, jonka lahjoittaa samalla temppelille.

Myynnissä oli myös riisiä buddhalle ja kynttilöitä alttarille.

+31 asteen helteessä oli pakko maistaa mineraalilähteen vettä. 

Paperista löytyi tämmöinen herkku

Kahvitauko 

Opastekyltti.

Jonoa oli tullessa ja vielä silloinkin, kun lähdimme alueelta parin tunnin päästä.