Sunnuntaina matkamme suuntautui Cheongnyangsan Provincial Parkin suuntaan, jossa on temppelialue sekä patikointireittejä. Matkaa sinne on 120 kilometriä, mutta ajaminen kesti kolme tuntia johtuen vuoristoteillä olevista alhaisista nopeusrajoituksista - valtateillä rajoitus oli pääosin 80 km/h, mutta enimmäkseen piti ajaa 60 km:n rajoitusten mukaan. Jos täällä Korean itäosassa haluaa ajaa muuallekin kuin rannan suuntaisesti pohjoiseen tai etelään, on pakko ajaa vuoristossa tai siellä olevissa laaksoissa. Tiet ovat hyväkuntoisia ja asfalttipäällysteisiä. Maantiet täällä ovat kaksikaistaisia, vuoristossa näkyy kolmikaistaisia teitä, joissa ylöspäin ajavilla on käytössään kaksi kaistaa ja alas ajavilla yksi kaista sekä on myös ihan tavallisia yksikaistaisia pienempiä teitä. Ja koska ajetaan vuoristossa, ovat tiet mutkaisia, mutta maisemat kohdillaan. Pitkän ajomatkan jälkeen pysäköimme automme ja siitä sitten seikkailemaan.
 |
| Tästä se kiipeäminen lähti.... |
Temppeleille piti kiivetä 600 metriä todella jyrkkää tietä, joka oli onneksi hyväkuntoinen. Tien jyrkkyydestä kertoo, että pari alaspäin tulijaa kulki tietä takaperin ja yksi pariskunta kulki mutkitellen alas päin tien reunasta reunaan. Kun päästiin ylös alueelle, niin kyllähän jalkoja hapotti ja matkan varrellakin piti pysähtyä välillä istuskelemaan.
Temppelialue oli täynnä värikkäitä paperilyhtyjä ja luulin, että lyhdyt ovat siellä aina, mutta kun ajoimme tänne omaan kaupunkiimme pääkadun kautta, niin myös täällä iso liikenneympyrä ja sen lähikatujen varret oli koristeltu samanlaisilla paperilyhdyillä. Asiaa piti käydä tutkimaan ja netin syövereistä löysin, että ne liittyvät buddhalaisuuden perustajan Shakyamunin ja samalla myös Buddhan syntymäpäivän juhlintaan. Lisää tietoa tästä löytyy ainakin nettisivulta "Encyclopedia of Korean folk culture" ---> https://folkency.nfm.go.kr/en/topic/detail/4525.
Temppelialueelta johti polku vielä ylöspäin 1,3 kilometriä olevalle sillalle nimeltään Sky bridge. Jyrkältä näytti sekin polku ja puoliso ilmoitti, ettei jaksa lähteä kiipeämään enää sinne. Minä päätin kuitenkin yrittää. Matkalla oli enimmäkseen erilaisia jyrkkiä portaita ja kun olin aikani kiivennyt niin päätin, että ehkä on paras luovuttaa, kun en yhtään tiennyt paljonko matkaa on jäljellä ja muutenkin jalkoja hapotti ja henki ei meinannut kulkea. Ihan lyhyen matkaa ehdin kulkea takaisin alaspäin, kun näin rakkaan puolisoni kiipeävän sieltä vastaan. Yhdessä sitten lähdimme taistelemaan takaisin ylös saavuttaaksemme "taivas sillan". Kyllähän me lopulta lähes henkihieverissä kohteeseen pääsimme ja lohtua toi muidenkin patikoijien raskas puuskutus. Mutta näkymät olivat kuitenkin vaivan arvoiset.
 |
| Tässä vaiheessa on enää 500 metriä sillalle. |
Kun olimme päässeet ylös, niin piti päästä myös alas. Vaihtoehtoja oli joko palata samaa reittiä tai valita sillan toiselta puolelta jatkuvista kahdesta reitistä toinen. Saamamme turistikartan perusteella lyhin reitti löytyisi sillan toiselta puolelta ja sen valitsimme, mutta emme silloin tienneet, että se ei ollut välttämättä kuitenkaan helpoin reitti. Polulla oli osittain huonokuntoisia ja hiekasta liukkaita "rappusia" ja osittain oli vain hiekan liukkaaksi tekemiä polkuja ja ei niin turvallisia "kivirappusia". Ihan jyrkimmissä kohdissa oli sentään onneksi kunnon portaat. Muutenhan loppumatka oli vähän erilaista seikkailua: polulla kallion vieressä oli noin kyyn kokoinen käärme, jota puoliso urheasti heitteli kivillä, jotta käärme pakenisi. Käärme pujahtikin kallion suojiin, mutta paikkaa ohittaessani näin, kun hiekkaa lensi kallionkolosta ja kuulin sen liikkuvan - odotin vaan milloin se sieltä hyökkää. Valokuvaa ei jääty ottamaan, mutta netin avulla selvisi, että kyseessä oli Aasian tiikerikäärme. Käärme on myrkyllinen, mutta ainoastaan silloin sylkee myrkkyä, jos joku käy ihan sen kimppuun. Haastetta toi myös huono evässuunnittelu ja verensokeri alkoi olla jo alhaalla. Alkuperäinen suunnitelma oli käydä pelkästään temppelialueella ja sitä varten oli varattu reppuun ainoastaan viinirypäleitä ja vettä, joka ei ollut tarpeeksi tuota rankkaa kiipeilyurakkaa varten. Mutta sitä paremmalta maistuivat autossa olevat eväät, kun päästiin takaisin sinne. Piristystä loppumatkaan tuli, kun pysähdyttiin ihmettelemään rinteessä olevan talon vieressä oleva omatekoista tavaran kuljetukseen tarkoitettua systeemiä. Yhtäkkiä takaviistosta alkoi kuulua puhetta ja siellä tavattoman pienellä kasvimaalla kykki vanha mummo, joka eleistä päätellen olisi ollut halukas myymään meille juuri keräämäänsä yrtit (tai mitä lie olikaan). Harmitti ettei ollut yhtään käteistä mukana, koska tietenkin olisimme ostaneet.
 |
| Kirsikat kukkivat vielä vuoristoalueilla. |
 |
| Kuvassa etualalla "tavarahissi". |
 |
| Mummo kasvimaalla. |
Kaiken kaikkiaan hyvin selvisimme ja takaisin kotiin saavuttiin väsyneinä mutta tyytyväisinä. Mun luonne ei anna periksi luovuttaa ja siitä syystä "jouduimme" tähänkin seikkailuun, mutta ilman puolison sisukkuutta olisi matka jäänyt puolitiehen.
 |
| "Osta ja laita rahat harmaaseen laatikkoon" |
 |
| Kahvin myyntipiste oli tyhjillään. |
 |
| Puuksi naamioitu kännykkämasto. |
Kommentit
Lähetä kommentti