Ruskarallia vuorilla

Viime viikolla uutisoitiin ruskakauden alkaneen Taebaek vuoriston korkeimmalta vuorelta Seoraksanilta. Me päätimme lähteä etsimään ruskan merkkejä tunnin ajomatkan päässä olevalta Samyang Farmilta, vaikka se ei Seoraksan-vuorella sijaitsekaan. Tämän maatilan korkein kohta on kuitenkin noin 1,2 kilometriä merenpinnan yläpuolella, joten jotain saattaisi sielläkin jo näkyä. Tällä hetkellä tätä kirjoittaessani ulkona sataa vettä lähes kaatamalla ja kännykkään tuli myrskyvaroitus, joten on vähän vaikea päästä takaisin lauantain aurinkoisiin tunnelmiin, mutta yritän nyt kuitenkin.

Olemme käyneet täällä pari kertaa aikaisemminkin ja olen kirjoittanut niistä myös postaukset, joissa olen selvittänyt tarkemmin tämän maatilan toimintaa. Postauksissa on myös pitkiä selityksiä silloisista koronarajoituksista, jotka eivät enää tällä hetkellä pidä paikkaansa, joten laitan tähän linkin ainoastaan Samyang Farmin omille englanninkielisille kotisivuille https://www.samyangfarm.co.kr.

Koska lauantain sää oli mitä aurinkoisin ja tiesimme, että korealaiset lähtevät suurin joukoin myös tänne kyseiselle maatilalle, päätimme olla paikalla ajoissa. Saapuessamme autoja oli vasta muutama kymmen ja lippuluukulla ainoastaan vähän jonoa, joten olimme paikalla ihan sopivaan aikaan. Parkkipaikan ja maatilan ylimmän huipun välillä kulkee koko ajan busseja edestakaisin ja me satuimmekin mahtumaan niistä ihan ensimmäiseen. 

Kun lähdimme aamulla kotoa, oli rannan tuntumassa lämmintä +23 ja mitä ylemmäs vuoria ajoimme sen kylmemmäksi ilma muuttui. Maatilan parkkipaikalla auton lämpömittari näytti +12 C. Vaatetushan oli tietysti aamun lähtötilanteen mukainen ja mieleen hiipi epäily miten tarkenen sortseissa ja t-paidassa. Onneksi huoli oli turha, koska lämpötila nousi nopeasti ja kun muutaman tunnin päästä olimme takaisin autollamme, näytti mittari jo +29 C 🥵.

Bussilla ylös päästyämme aloimme kävellä polkuja pitkin takaisin alas. Matkalla näkyi siellä täällä jo vähän esimakua ruskan väreistä, mutta niitä ei ollut vielä kovinkaan paljon. Muuten oli kaunista ja hieno sää.

Satuimme nyt ensimmäistä kertaa reitin puoliväliin samaan aikaan, kun siellä järjestettiin paimenkoiranäytös, joten pysähdyimme katselemaan sitäkin.

Eipä tosiaan ollut ruska-aika ihan alkanut täällä päin, mutta tuli kuitenkin käveltyä kauniissa maisemissa 4,5 kilometriä. Vähän tuli reidet ja polvet kipeiksi ja samalla tuli myös todistetuksi, että pelkkää alamäkeä kulkeminenkin käy ihan kuntoilusta.

Parina seuraavana päivänä ajelimme vähän eri suunnille ruskan perässä. Koska eilen oli kansallinen vapaapäivä, oli etsimiseen aikaa kolme päivää. Vielä vähän korkeampien vuorien huipuilla näkyi jo lupausta värien muuttumisesta, mutta pitänee yrittää ensi viikonloppuna uudestaan. Toivottavasti sää on suotuisa.

Aika alkaa käydä vähiin niin ruskan suhteen kuin muutenkin, koska puolison työt Koreassa ovat tulossa päätökseen ja palaamme jo parin viikon kuluttua lopullisesti takaisin Suomeen.

Tänään tuulta ja sadetta.