Jäähyväiset Etelä-Korealle


Puolison työrupeama Etelä-Koreassa tuli päätökseen ja samalla päättyi lähes kaksi vuotta kestänyt seikkailumme itäaasialaisessa kulttuurissa. 

Viimeiset päivät kuluivat asuntoa siivoillessa ja tavaroita pakkaillessa. Asunnon siivoaminen taisi olla turhaa työtä, koska Koreassa on tapana hankkia alan yritys loppusiivouksen tekemiseen, mutta en osannut muuttaa pois siivoamatta. Nyt asunto on vähintään yhtä siisti kuin siihen muuttaessamme ja siivousfirman hankkiminen ja sille maksaminen on sitten puolison työnantajan asia, koska asuimme työsuhdeasunnossa.

Pari päivää ennen lähtöä vei puolison korealainen kollega meidät illalliselle kaupunkimme suosittuun paikallisravintolaan ja saimme häneltä läksiäislahjaksi hienot nimillämme varustetut aterimet. Myös hänelle tuli puolisoni tavoin tämä työprojekti täyteen ja samalla muutto perheen kanssa toiselle puolelle Koreaa.



Ravintola on suosittu paitsi ruokansa vuoksi niin myös siitä syystä, että on saanut näkyvyyttä kahden eri tv-kanavan ruokaohjelmissa. Seinillä oli tästä muistona mainostauluja.


Lentoa edeltävänä päivänä ajoimme ihan viimeiselle päiväkahville Mukhon majakalle - taisi olla yleensäkin viimeiset kahvit ulkona pitkään aikaan huomioiden säät koti-Suomessa. Päivän päätteeksi kävimme vielä läheisen kukkulan laella luomassa viimeisen katseen Donghaen kaupunkiin.



Olen iloinen, että puolison työ vei meidät juuri Korean itärannikolle meren ja vuorten ääreen. Emme varmaan olisi viihtyneet näin hyvin Soulin 25 miljoonan asukkaan metropolialueella - etenkin kun näimme ne kaikki viikonloppuruuhkat, kun muutama miljoona ihmistä poistui yhtä aikaa kaupungista ja suuntasi juuri tänne idän suuntaan raikkaan vuori- ja meri-ilman äärelle. Samat monen tunnin ruuhkat oli sunnuntaisin takaisin päin.

Korean kieli jäi minulta sitten oppimatta, vaikka määrätietoisesti sitä alkuun opiskelinkin - ei vain aivokapasiteetti riittänyt niin vaikean kielen omaksumiseen enkä päässyt ystävystymään kenenkään paikallisen kanssa niin, että olisin voinut oppia keskustelujen kautta. Helpoilla fraaseilla pärjäsi kuitenkin riittävästi ja kaiken muun hoiti elekieli tai google-translate sekä oma asenne.


Meistä tuntui, että nyt oli juuri ihan sopiva aika palata takaisin Suomeen. Vaikka paljon jäi näkemättä, pääsimme kuitenkin parissa vuodessa sen verran sisälle korealaiseen yhteiskuntaan, että olemme tyytyväisiä elämään Suomessa. "Vierailijoina" saimme kuitenkin poimia maasta ja kulttuurista enimmäkseen ne parhaat palat, vaikka ajoittain tietyt asiat alkoivatkin vähän väsyttää ja ärsyttääkin. Ja huumoria tarvittiin paljon - kuten nyt elämässä muutenkin!





Tämä seikkailu oli nyt tässä.
Hei hei Donghaen kaupunki ja koko Korea 👋 Tuskin näemme enää uudestaan, mutta paljon jäi unohtumattomia muistoja 💕






Suomeen paluun myötä myös tämä blogi lähestyy loppuaan, mutta vielä on pari postausta kirjoitettavana.

Kommentit