Kannatti kääntyä tästäkin risteyksestä

Postauksen otsikolla voisi olla syvempikin merkitys liittyen vaikkapa tänne Koreaan muuttoon, mutta tässä tapauksessa se tarkoittaa ihan konkreettisesti teiden risteyksiä, joista käännyimme dramaattisesti sanottuna "kohti tuntematonta".

Koko viime viikon sää oli epävakainen - enimmäkseen pilvistä ja sateista, mutta välissä oli onneksi pari aurinkoistakin päivää. Lauantaiaamuna ilma oli täällä meren läheisyydessä pilvipoutainen ja mieli teki vuorille, mutta mitä pidemmälle vuoristoon ajoimme sitä pilvisemmäksi taivas muuttui ja pian aurinko katosi paksujen pilvien taakse kokonaan.

Meillä ei ollut tiedossa sen kummempaa päämäärää, mutta ihan ensin ajoimme päätieltä sivutielle paikkaan, jonka puolisoni oli löytänyt sattumalta yksin ajellessaan, kun minä olin vielä Suomi-lomalla. Täällä oli hieno näköala ja vanha hoitamaton hautausmaa. Oli siellä pari muutakin pysäköityä autoa, vaikka muita ihmisiä ei näkynyt.

Osittain kasvillisuuden peitossa oleva hautausmaa kuvan oikeassa laidassa. 

Näin korkealla vuoristossa oli nyt pilvisellä ja tuulisella säällä vähän viileää - +18 C (alhaalla rannalla +24 C), joten palasimme autolle ja aloitimme matkan alas päin.

Ehkäpä muutama kymmenen kilometriä ajettuamme ohitimme buddhalaistemppelin kyltin ja se näytti nopealla vilkaisulla mielenkiintoiselta. Ehdimme tosiaan jo huristella alamäkeä sen ohi, mutta käännyimme ensimmäisessä mahdollisessa kohdassa takaisin.

Opastetaulun 250 metriä tarkoitti 250 metriä todella jyrkkää ylämäkeä ja vähän jo mietimme, minne tämäkin johtaa. Tie johti kuitenkin pienelle parkkipaikalle, jonka vieressä oli omenapuuviljelmiä ja keskellä parkkipaikkaa olevan puun alla oli myynnissä omenoita itsepalveluperiaatteella "ota omenapussi ja laita laatikkoon 10 000 KRW (n. 8 €)". Vieressä oli myös kori, josta voi ottaa omenan maistiaisiksi ennen lopullista päätöstä. Puolisoni nappasi vielä toisenkin maistiaisomenan, mutta siitä korvauksena työnsi vähän pienemmän setelirahan kassalaatikkoon. Ostimme pussillisen 10 000 Wonilla ja maukkaita ovat - tässä kirjoittaessani juuri yhtä niistä omenista mutustan.

Temppeli oli nimeltään Yakcheonsa enkä löytänyt siitä muuta tietoa kuin opastekyltissä mainitun seikan, että siellä on 108 kpl kivistä tehtyä pagodia eli tornirakennelmaa.

Tällä tekniikalla nuo kaikki tornit on pystytetty. Paikalla oli myös "Ei saa koskea" -kyltti.

Lähdevettä hanasta.

Mukanamme pussi omenoita jatkoimme matkaamme kohti laaksoa ja siellä olikin monella pellolla sadonkorjuu käynnissä. Oli esteettisesti hienon näköistä, kun pellot olivat täynnä värikkäitä aurinkovarjoja suojaamassa työntekijöitä paahteelta ja ehkä sateeltakin. Ei tuntunut kuitenkaan oikealta valokuvata heitä siinä raskaassa työn touhussa - käsin keräsivät isolla pellolla purjosipuleita ja niputtivat niitä valmiiksi myyntiä varten.

Kesän aikana on satanut niin paljon, että monessa joessa virtasi kunnolla vesi ensimmäistä kertaa täällä asumisemme aikana. Tähän mennessä olemme nähneet lähinnä puolikuivia joenuomia. Tätä ihmettä menimme tutkimaan tarkemmin meille jo tutun Auraji-järven rantaa, joka nimestään huolimatta on mielestäni edelleen joki.

Näitä kiviä pitkin ylitin joen keväällä - nyt ei enää onnistunut.

Evästä

Tästä kivien välistä pilkisti muutaman sekunnin verran musta-oranssinvärisen käärmeen pää, kunnes katosi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Mieheni koitti sitä vielä varovasti etsiä, mutta minä siirryin saman tien ruokailemaan pari metriä ylemmäs 👀. Kuvaamaan ei ehditty.

Auraji-järvella pitämämme ruoka- ja kahvitauon jälkeen suuntasimme taas kotia kohtia, kunnes piti pysähtyä ihailemaan tien vieressä kallioilla näkyvää vesiputousta.

Moniin rannan puihin ja pensaisiin oli tarttunut ruohoa ja kaislaa, josta päätellen vesi on joskus hyvinkin paljon korkeammalla kuin mitä nyt oli. Rantapenkereellä oli myös pelastusvälineistöä ja takana vitriinissä kokoelma erilaisia valonheittimiä ja lamppuja.

                                                

Putous vielä "livenä".

Ajellessa ja pysähdellessä kuluikin koko päivä. Palatessamme illalla vuorilta alas takaisin rannikolle paisteli siellä edelleen aurinko ja oli paistanut varmaan koko päivän, mutta eipä pilvinen vuoristosää haitannut - etenkin kun palasimme alas monta kokemusta rikkaampana.

Näköaloja...

...sekä kummallisesti katkenneita koivuja ja auringonkukkia metsässä.