Elämän ensimmäinen baseball ottelu

Etelä-Korean suosituin joukkuepeli on baseball ja mekin matkustimme viikonloppuna Souliin sitä katsomaan. Jamsil Baseball stadionilla pelasivat Doosan Bears Soulista ja Hanhwa Eagles Daejonista.

Puolison korealainen työkaveri oli taas apuna nettilippujen tilaamisessa. Ostovahvistus tuli sähköpostiin ja sitä vastaan saimme varsinaiset pääsyliput stadionin lippuluukulta. Olisi voinut myös hankkia kännykkään mobiililiput, mutta samalla tavalla silloinkin pitää itse lippu lunastaa erikseen paikan päältä. Lippuluukkuja oli stadionin ulkopuolella useammassa paikassa ja me olimme paikalla niin ajoissa, ettei missään niistä ollut vielä jonoja.

Pääsyliput kädessä aloimme päästä ottelufiilikseen ja tie vei kohti Doosan Bears -joukkueen fanikauppaa, koska istumapaikkamme olivat heidän kannattajiensa puolella katsomoa ja olimme tämän joukkueen kotikentällä. Kaupasta mukaamme tarttui pelipallo sekä molemmille lippikset. Stadionin ulkopuolella oli vanhempia rouvia myymässä muovisia ilmalla täytettyjä baseball mailoja, joita yhteen paukuttamalla kannustetaan joukkueita - minä halusin myös sellaiset.

Fanikaupassa homma toimi ammattimaisesti; ensin valitaan listasta tai näytekappaleista se tuote, jonka haluaa, maksetaan se etukäteen kassalla, kassalta saa vuoronumeron ja oman vuoron tultua tuotteet haetaan viereiseltä noutopisteeltä.

Tilausten noutopiste.

Valmiina peliin! Paitsi, että eväät uupuu.

Stadionin katsomoon sai viedä omat syötävät ja erilaisia myyntipisteitä oli eri puolilla stadionia. Katsomoissa kiersi oluen myyjiä kylmälaukkujen kanssa.

Vähän evästä stadionin KFC:stä.

Myynnissä oli myös näitä hauskoja kana-olutannoksia. Oli saatavilla myös limpparin kanssa. Harmi, että vatsa tuli täyteen kanaburgerista - muuten olisin kyllä ostanut. Mutta koska ei ostettu, piti lainata tämä kuva netistä. Jos ei käy selville, niin tuo pilli johtaa suoraan olutlasiin.

Jamsil baseball stadionille mahtuu enimmillään 25 000 katsojaa, mutta nyt meitä oli siellä pikaisen arvion mukaan noin 10 000. Vielä viikonloppuna oli voimassa maskipakko suurissa ulkotapahtumissa, mutta nyt maanantaina se poistui kokonaan - sisätiloissa maski on edelleen pakollinen. Itse ottelukatsomossa monet olivat ilman maskia ja mekin käytimme sitä ainoastaan poistuessamme istumapaikalta. Vasta kevään koronasäädösten helpottumisen myötä yleisö on päässyt katsomaan pelejä paikan päälle.

Suurin osa paikalla olevista oli tietysti kotijoukkue Doosan Bearsin kannattajia, koska oltiin heidän kotikaupungissaan. Me olimme pakkautuneet toiseen etukaarteeseen ja vierasjoukkue Hanhwa Eaglesin oranssiin pukeutuneet kannattajat olivat vastakkaisessa etukaarteessa. Muut katsomot näyttivät aika tyhjiltä.

Nämä kaksi joukkuetta ovat KBO-liigan häntäpäässä, mutta se ei haitannut menoa. Kannustus oli reipasta ja stadionilla oli iloinen ja riehakas tunnelma. Tuntui olevan sääntönä, että aina lyöntivuorossa olevan joukkueen kannattajat kannustivat joukkuettaan äänekkäästi ja silloin vastapuolen fanit istuivat hiljaa - toki yleisö eläytyi peliin ja onnistumiset palkittiin huudoin ja taputuksin riippumatta siitä oliko oma joukkue ulko- vai sisävuorossa. Alla olevista videoista saa vähän käsitystä fiiliksestä ja molempien joukkueiden fanien kannustuksista.

Ainoa negatiivinen puoli koko ottelussa oli kuumuus, koska aurinko paistoi takaviistosta suoraan katsomon tähän päätyyn. Nyt syksyllä auringonpaiste ei ole enää niin älyttömän polttavaa, vaikka lämmintä oli +23 - osaan vain kuvitella millaista olisi ollut istua katsomossa elokuun +30 asteen helteissä.

Pelit saattavat kestää jopa 4 tuntia ja olimme päättäneet etukäteen, että lähdemme pois aikaisemmin. Kökötimme penkeillä hikoillen kaksi tuntia ja silloin ottelu oli vasta puolivälissä. Tässä vaiheessa meidän piti poistua, koska meillä oli vielä useamman tunnin ajomatka takaisin kotiin.

Ajoimme Souliin jo peliä edeltävänä päivänä ja yövyimme 60 kilometrin päässä sijaitsevassa Incheonissa. Koska olimme liikkeellä omalla autolla, emme edes kuvitelleet löytävämme Soulista hotellia, jonka lähistöllä olisi vapaita parkkipaikkoja. Valitsimme Incheonista tutun lentokenttähotellin siellä olevan parkkihallin takia. Baseball kentän vieressä oli myös parkkialue, mutta koska emme voineet olla etukäteen varmoja onko se miten täynnä, kuljimme hotellilta kentälle ja takaisin taksilla. Matkaan kului tunti suuntaansa.