Keikkayleisönä ja turistina Helsingissä

Viikonloppuna nautin kotimaan matkailusta ja suuntasin junalla Helsinkiin. Koska pääkohteena oli Olympiastadion ja Sunrise Avenuen keikka, ei puolisolla ollut kiinnostusta lähteä mukaan ja keikkaseurana oli alkuperäisen suunnitelmankin mukaisesti oma tytär. 

Reilut kaksi vuotta sitten Sunrise Avenuen keikkaliput tulivat myyntiin ja ajattelin, että olisi mukava päästä keikalle juuri remontoidulle Olympiastadionille. Kaikki tietävät syyn miksi lipuja piti säilöä pari vuotta kaapin uumenissa, mutta nyt vihdoin niille tuli käyttöä.

Lippujen vuosiluvut vaihtuivat ja tytärkin ehti muuttaa Keski-Euroopasta takaisin Suomeen. Myöskään bändin uran "päätöskeikka" ei lopulta ollutkaan heidän viimeisensä, koska Saksan esiintymiset oli pitänyt siirtää koronan takia tämän Suomi-keikan jälkeisille viikoille.

Stadion oli täynnä ja tunnelma sen mukaisesti loistava. Koska emme ole varsinaisia faneja, aivan kaikki biisit eivät olleet meille kummallekaan tuttuja, mutta niiden tuttujen biisien kertosäkeitä oli mukava laulaa 70 000 muun paikallaolijan kanssa.

Helsingissä asuva tyttäremme oli viikonloppuna enimmäkseen töissä, joten pyörin yksikseni turistina lähinnä keskustassa. Vuosikymmenien saatossa olen vieraillut pääkaupunkiseudulla tietysti useinkin, mutta muun muassa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ei ole tullut käytyä kertaakaan - paitsi nyt viime perjantaina.

Lauantaina sujahdin sujuvasti muiden turistien joukkoon ja käyskentelin kiireettömästi kauppatorin lähiympäristössä.

Sunnuntaina piipahdettiin tyttären kanssa parissa second hand -myymälässä ja onhan nämä ison kaupungin liikkeet aika eritasoisia pikkukaupungin vastaaviin verrattuna. Alla Relove Fredan tunnelmaa ja kävimme myös sen lähellä sijaitsevassa Flea:ssa. Liikkeissä oli sen verran paljon asiakkaita, etten oikein voinut ottaa enempää valokuvia, vaikka mieli olisi tehnyt.

Viikonloppu kului nopeasti ja maanantaiaamuna, kun moni muu kiirehti töihin, minä matkustin takaisin kotiin.