Navigaattorina korealaisessa taksissa

 

Nyt kun Koreaan saapuvien täysin rokotettujen koronakaranteeni on poistunut, saapui poikamme lomailemaan luoksemme viikoksi. Tyttäremme ei päässyt samaan aikaan töidensä takia, mutta toivottavasti hän pääsee tänne syksyllä.

Puolisoni sai työtilanteensa takia viikolle ainoastaan yhden lomapäivän ja silloin kävimme ajelemassa vähän pitemmän matkan päässä, mutta muuten olemme pyörineet päivisin poikani kanssa kahdestaan tässä kaupungin liepeillä eri paikoissa. 

Eilen päätimme lähteä reilu 10 kilometrin päässä olevalle Mureung Valleylle patikoimaan ja tallattiin reppuinemme läheisen hotellin eteen etsimään taksia. Yleensä muualla kuin Koreassa pystyn hoitamaan taksin tilaamisen itsekin, mutta täällä tulee vastaan se usein mainitsemani kieliongelma. Täällä takseja ajavat yleensä eläkeläiset lisäansioita saadakseen ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä moni ei puhu sanaakaan englantia - kuten tämän postauksen loppuosassa tulee todistetuksi 😅. 

Hotellien edustalla ei näkynyt tällä kertaa ainuttakaan taksia, mutta juuri kun olimme menossa hotelliin pyytämään että soittaisivat meille auton, yksi ajoikin paikalla ja pysähtyi viereemme. Minulla oli jo valmiina kännykässä koreaksi kohteemme nimi ja pääsimmekin laaksoon ongelmitta. Taksimatka kesti puolisen tuntia ja hinnaksi tuli 20 300 KRW eli noin 15 €.

Autoja oli laakson parkkipaikalla jonkin verran, mutta koska olimme täällä keskellä viikkoa, oli patikoijia huomattavasti vähemmän kuin viikonloppuisin. Nytkään ei tarvinnut olla ihan yksikseen, vaikka kuvien perusteella siltä ehkä näyttääkin.

Alkuviikosta on ollut kosteaa ja päivälämpötila edelleen lähemmäs +30, mutta nyt sää oli aika optimaalinen patikoimista ajatellen - mittari näytti +24 ja oli sopiva tuuli. On ollut sen verran kuivaa, että patikointireitin vesiputoukset olivat vähän vaisuja, mutta yhtä poikkeusta lukuun ottamatta vettä onneksi kuitenkin tuli. Nuo putoukset ovat reitin kohokohdat, koska emme ole vielä jaksaneet yrittää kiivetä vuorien huippujen tuntumaan ihailemaan näköaloja. Useampi tunti saatiin kulumaan ja matkaa kertyi 9 km - aika hiljakseen kuljettiin ja välillä syötiin evästä. 

Edellisen kerran kävimme puolisoni kanssa täällä Mureungin laaksossa viime lokakuussa (linkki tästä) ja silloin kaksoisputouksen vesimäärä oli huomattavasti runsaampi. Poikani kanssa kävimme kurkkaamassa myös kaksi muuta putousta, joiden luona emme ole mieheni kanssa käyneet ja toisesta niistä siis tuli vettä ainoastaan pieni liru.

Kaksoisvesiputous

              

Reippailun jälkeen juotiin kahvit parkkipaikan lähistöllä olevassa kahvilassa ja pyysin kahvilatyöntekijää tilaamaan meille taksin, koska niitä ei alueella näkynyt  - googlen kääntäjä oli korvaamaton tässäkin tilanteessa. Hetken odoteltuamme taksi saapuikin kahvilan eteen.

Autoon istuttuamme näytin kuljettajalle kotiosoitteemme (koreaksi kirjoitettuna), mutta tällä aika iäkkäällä taksikuskilla ei kai toiminut navigaattori tai oli joku muu ongelma. Hän yritti kyllä kertoakin meille jotain koreaksi, mutta emmehän me tietenkään ymmärtäneet. Sen huomasin, että kuski ei kirjoittanut osoitettamme navigaattoriin ja koska hän tuli paikalle niin nopeasti, niin päättelin että tuli jostain lähistöltä eikä välttämättä tunne juuri meidän asuinaluettamme, jonne on matkaa kuitenkin yli 10 kilometriä. Tämä Donghaen kaupunki on laaja ja itseasiassa tämä laaksokin kuuluu kaupunkiimme.

Menomatkalla

Etsin kännykästäni varmuuden vuoksi korealaisen KakaoMap-sovelluksen, laitoin siihen osoitteemme ja tarjosin seuraavissa liikennevaloissa kännykkääni varovasti kuskille. Hän ottikin sen ja laittoi eteensä näkyviin. Tietysti sovellus oli asetettu puhumaan englantia ja vaikka kuljettaja yritti seurata reittiä karttaa vilkuilemalla, ei se oikein onnistunut ja ajoimme pari kertaa väärin ja käännyimme kerran jonkun kiinteistön pihaankin. 

KakaoMap

Lopulta päädyimme tilanteeseen, jossa minä istuin takapenkillä kännykkä kädessäni ja seurasin navigaattorin näyttämää ajoreittiä. Risteyksissä osoittelin kädellä oikealle tai vasemmalle ja kuljettaja aina vilkaisi olkansa yli kumpaan suuntaan pitää kääntyä. Sanoin kyllä suunnat englanniksikin, mutta olisin voinut sanoa aivan yhtä hyvin myös suomeksi, koska hänhän puhui ainoastaan koreaa. Lopulta saavuimme tuttuihin maisemiin lyhyen kävelymatkan päähän asunnostamme ja pyysin kuskia pysähtymään - en edes yrittänyt neuvoa kuljettajaa pikkukatuja pitkin talomme eteen asti. Tässä taas todistettiin, että kielten opiskelu on ihan yliarvostettua ja ilman kielitaitoakin pärjää tarvittaessa😅.