Nami Island

Muutama viikko sitten ehdotin puolisolleni, että mukava tutustumiskohde voisi olla reilu 200 kilometrin päässä sijaitseva Nami-saari. Hän halusi nähdä sijainnin kartalta ja sen nähtyään katsoi minua epäilevästi ja ensimmäinen kommentti oli "eihän tuolla ole muuta kuin vuoristoa 🙄" (emoji liittyy vahvasti reaktioon). Siinä hän olikin ihan oikeassa, sillä saari sijaitsee vuoristossa olevan leveän joen keskellä. Se syntyi, kun Korean pääjoen vesi tulvi saarta ympäröivälle maalle Cheongpyeongin padon rakentamisen seurauksena v 1944. 

Koska sunnuntaina oli luvassa aurinkoa ja lämmintä +20, niin lähdimme aamulla kohti Chuncheonin kaupunkia.

Ajomatka kesti melkein kolme tuntia ja olimme perillä vasta klo 11. Koska kyseinen kohde on alle 100 kilometrin päässä Soulista ja hyvin suosittu, niin odotin älyttömiä jonoja saarelle menevään lauttaan. Kaikki oli kuitenkin järjestetty tehokkaasti ja non-stoppina kulki kolme lauttaa, joten ruuhkaa ei syntynyt - oli ainoastaan pientä jonoa lautalle. Saarelle on viiden minuutin lauttamatka mantereelta ja sinne olisi päässyt myös joen yli kulkevalla vaijerilla, mutta jätettiin tuo jälkimmäinen vaihtoehto väliin 🙈.

Tämä kuva vaijerilla kulkemisesta on lainattu saaren omilta sivuilta namisun.com

Saarella on panostettu turismiin ja se esitellään ihan omana valtionaan nimeltä Naminara Republic. On oma valtiollinen lippu, voi ostaa maan kolikoita ja lautalle mennessä on vähän "rajamuodollisuuksia". Vuosilipun ostamalla saa myös omalla kuvalla varustetun "virallisen" passin. Saaressa liikkuvissa huoltoajoneuvoissakin luki Naminara Republic.

Nami-saaren pinta-ala on 430 000 m2 ja sen halkaisija on 4 km. Alueella liikkumiseen on useita vaihtoehtoja: on pieniä matalia turistibusseja, pikkujuna, polkuauton tyylisiä neljän hengen kulkuneuvoja ja olisi voinut vuokrata tavallisen polkupyörän tai tandempyörän. Tuo pyöräilyvaihtoehto kiehtoi minua, mutta puolisoni (joka on realisti ja perheen "järjen ääni"😆) mielestä se ei ollut vaihtoehto pyörien pienen koon vuoksi. Minulle sekään ei olisi ollut este, mutta puoliso oli kyllä tällä kertaa oikeassa. Pyörät olivat matalia ja koska hän on 190 cm pitkä ja minäkin 170, niin olisimme joutuneet polkemaan aika konkreettisestikin polvet korvissa. Siispä kävelimme ympäri saarta. 

Saarella oli todella paljon erilaista nähtävää ja koettavaa. Oli hienoja puiden reunustamia kujia, vesiputouksia, pieniä lampia, patsaita sekä pensas- ja kukkaistutuksia, joista osa ei ollut vielä täydessä kukassa. Oli myös erilaisia työpajoja lapsille, kirjakahviloita, kirjasto kirjojen katselua varten, musiikkimuseo, metsämarkkinat, ravintoloita sekä musiikki- ja taide-esityksiä. Yöpymistä varten oli vuokrattavana pieniä mökkejä ja bungaloweja sekä myös hotelli ja mahdollisuus yöpyä teltassa.

Löytyi suomalaistyylinen koivikko. 

Ympäri saarta oli paljon äiti ja lapsi -aiheisia isompia ja pienempiä patsaita.

Ruokailumme saarella tapahtui taaskin sen perusteella, mikä ruoka näyttää kivalta. Menimme ostamaan välipalaksi jäätelöä, mutta kurkistus rakennuksen kulman taakse muutti mielen ja päädyimme tuotteeseen nimeltä Hotteok. Sen kohdalla luki myös englanniksi Snowman pancake, mikä ei kertonut meille yhtään sen enempää. Leivonnainen oli kuumaa, taikina oli makeahkoa ja sisällä oli jotain vähän erikoisen makuista hilloa. Oli hyvää ja vei nälän pois taas joksikin aikaa.

Jonkin ajan kuluttua oli taas nälkä ja seuraavakin ruokavalintamme oli vähän sattumien summa. Ulkona oli kuvallinen ruokalista kuten täällä on tapana ja puolison teki mieli listassa olevaa keittoa. Siispä marssimme sisään, mutta nähtävästi eri ravintolaan kuin listan sijainnin perusteella luulimme, koska täällä ei ollut keitosta tietoakaan. Kävimme kurkistamassa mitä kokki ulkoliedellä paisteli ja se näytti hyvältä. Myöhemmässä ruokalistan tarkastelussa kävi ilmi, että olimme syöneet merenelävistä ja vihreästä sipulista valmistettua pannukakkua - tunnistimme mustekalan. Mieheni halusi juomaksi vettä ja osoitti ruokalistassa olevaa pullon kuvaa. Vettä se ei ollut ja etiketin lukeminen osoitti juoman olevan pinjan siemenistä tehtyä ja saaren omaa tuotantoa. Se maistui vähän erikoiselta ja happamalta, mutta ei ollut pahaa ja oli varmasti terveellistä. 

Pysähdyimme hetkeksi kuuntelemaan korealaista räppiä. Kuulosti kivalta.

Varo "metsän hornet-hävittäjiä" eli kuvasta päätellen ampiaisia.

Kolmisen tuntia jaksoimme kuljeskella saarella ja siinä ajassa ehdimme nähdä paljon kaikkea kivaa ja mielenkiintoista - oli ihan vaikea valita mitä kuvia laitan tähän postaukseen. Kuljimme rauhassa katsellen ja paljon jäi myös näkemättä. Koko ajan paikalle tuli lisää ihmisiä, mutta koska alue oli niin iso, ei ollut ahdasta. 

Ylävasemmalla on "saarivaltakunnan" oma lippu.