Matka Busaniin ja hotelli No 25

Viime torstaina 5.5. Koreassa vietettiin Lasten Päivää ja se on myös virallinen vapaapäivä. Mieheni otti perjantaiksi töistä lomapäivän ja saimme pitkän lomaviikonlopun.

Alkuperäinen haave oli lentää ihan etelässä olevalle Jejun saarelle, joka on suosittu lomakohde korealaisten keskuudessa. Täällä sitä mainostetaan Korean Hawaijina, mutta ymmärtääkseni vastaa enemmänkin Kanariansaaria. Meitä lähinnä oleva lentokenttä sisämaan lennoille on 100 kilometrin päässä oleva Yangyangin kenttä, mutta sieltä Jejun saarelle lähtevät lennot olivat täynnä - monet muutkin olivat ymmärrettävästi järjestäneet itselleen vapaapäiviä. Päätimme sitten matkustaa pariksi yöksi Korean eteläosassa sijaitsevaan Busanin kaupunkiin.

Ajomatkaa Busaniin on 275 km, mutta koska osalla teistä on alhaiset nopeusrajoitukset, meni matkaan aikaa yhden pysähdyksen taktiikalla kuitenkin peräti viisi tuntia.

Kokemusten opettamina meillä on aina eväät mukanamme, koska välttämättä kohdalle ei osu taukopaikkaa mistä saisi myös ruokaa tai huomaamme hyvät paikat vasta siinä vaiheessa, kun olemme jo ohittaneet ne - korealaiset kirjaimet hankaloittavat aina havainnointia. On täällä myös suuria taukopaikkoja ruokaravintoloineen ja pikkuputiikkeineen, mutta ei niitäkään löydy välttämättä juuri silloin kuin olisi tarvetta. Tien varsilla on paljon pysähdyspaikkoja, joissa on ainoastaan yleinen wc ja vaikka vessat ovat aina siistejä, ei itse ympäristö ole kovin viihtyisä eväiden syömiseen.

Tällä kertaa osuimme pienelle levähdyspaikalle, jossa oli wc:n lisäksi myös pieni elintarvikekioski ja ulkona pari pöytää. Söimme eväämme ja sen jälkeen halusimme jäätelöt. Kioskin pienessä pakastimessa oli vähän sekalaista tavaraa, mutta huomasimme kaksi potentiaalista jäätelövaihtoehtoa, joista ainakin toinen oli varmuudella jäätelöä, mutta suklaapuikolta näyttävien kohdalla varmistimme asian myyjältä. Myyjä vastasi kysymykseen "kyllä" ja tyytyväisinä marssimme ulos katoksen alle istumaan. Käärepaperin avattuamme sisältä paljastui kuitenkin muovisuojus. Siinä sitten pähkäiltiin ja yritettiin saada sitä auki - käärepaperistakaan ei löytynyt ohjetta tai edes vinkkiä siitä mitä se edes oli. Piti ottaa koko paperi pois ennen kuin tajusimme, että tuubissa oli myös korkki. Saimme lopulta korkin auki ja yritimme miettiä syömisen onnistumista, koska sisältö oli jäässä. Kohta sitten mieheltäni meni hermo ja hän lähti ostamaan sisältä sanojensa mukaan oikeaa jäätelöä. Puoliso olisi halunnut heittää koko tuubin roskikseen, mutta otimme ne kuitenkin mukaan autoon. Auton sisällä tuubin sisältö suli pikkuhiljaa ja todettiin siinä vaiheessa, että se olikin kylmää kaakaojuomaa 😅. Itseasiassa kääreessä kyllä luki koreaksi Ice Chocolate, mutta ei kuitenkaan ihan ymmärretty tekstiä oikein, koska mielessä oli vain ice cream.

Oikea jäätelö

Määränpäämme Busan on 3,4 miljoonan asukkaan suurkaupunki, mutta emme kaivanneet kaupungin keskustaan. Yleensä minä olen matkavastaavana ja etsin hotellit ja kiinnostavat nähtävyydet, mutta tällä kertaa puolisoni tutki hotellivaihtoehtoja korealaisen kollegansa kanssa. Löysivätkin mukavannäköisen ja hyvät arvostelut saaneen pienehkön hotellin, joka sijaitsi Busanin keskustasta 16 kilometrin päässä olevassa Yeonhwarin kalastajakylässä.

Hotelli oli uusi ja huoneen ikkunasta näkyi satamaa ja pieni kaistale merta. Huone oli pieni, mutta siisti ja meille ihan riittävän kokoinen. Sängyllä odottivat aamutakit ja oven vieressä seinätelineessä sisäkengät - myös kylpyhuoneessa oli samanlainen kenkäpari. Koreassa on monessa hotellissa sänkyvaihtoehtona myös pelkkä futon-patja lattialla ja kylpypyyhkeet ovat usein suomalaisen käsipyyhkeen kokoisia. Täällä oli pienten pyyhkeiden lisäksi myös yksi iso pyyhe, jota me molemmat sitten käytimme.

Erikoisuutena huoneessa oli "vaatekaappi", jonka ohjauspaneelista pystyi valitsemaan vaatteille erilaisia käsittelyjä - ainakin oli muotoilu, pölyn poisto ja joku terveyssterilointi, mitä ikinä sitten tarkoittaakaan. Kokeilin illalla kaapin toimintaa puuvillahousuihini, mutta koska ajastin ilmoitti käsittelyn kestoksi 40 minuuttia, otin ne melkein heti pois. Avasin kaapin kesken housujen höyrykäsittelyn. Laitoin housut henkariin yöksi kuivumaan ja olivat aamulla ihan sileät ilman kaapin viimeistelykäsittelyjäkin. Kaupassa olen nähnyt vähän vastaavan kaapin, jonka tarkoitus oli ravistella pölyt vaatteista henkaria tärisyttämällä.

Vaatekaapin ohjauspaneeli.

Täällä Koreassa (ja ainakin myös Japanissa) on yleisiä vessanpöntöt, joissa on omat huuhtelutoiminnot eikä tarvita välttämättä ollenkaan vessapaperia. Meillä kotona Donghaessa on ihan tavallinen pytty, mutta olen kokeillut näitä huuhteluohjelmia kerran eräässä toisessa hotellissa ja on kai kiinni tottumisesta, mutta oudolta tuntui 😂. Tässä hotellin pytyssä oli luksuksena lämmitetty wc-istuin. Busanista kotiin palatessamme pysähdyimme vähän hienompaan kahvioon ja siellä säikähdin, kun vessaan astuessani pöntön kansi nousi automattisesti ylös. Se systeemi olikin mallia "American Standard".

Matkojen yksi suurimmista kohokohdista on ainakin minulle yleensä hotelliaamiainen, mutta tässä hotellissa tarjonta oli rajallinen; tarjolla oli ainoastaan muroja, kananmunia, paahtoleipää ja korealaisia pikanuudeleita, joihin lisätään kiehuva vesi. Ei ollut leikkeleitä eikä vihanneksia ja juomana oli pullovettä, purkkimehua ja kahvia. Aamiaistila oli tuloaulan nurkkauksessa, mutta vaikka se olikin pieni, oli se kuitenkin siisti ja viihtyisä. Kyllä näilläkin eväillä lähti päivä ihan hyvin käyntiin.

Osa hotellivieraista haki aamupalan yöpuvuissaan hotellihuoneeseen ja osa oli käynyt jo ulkoilemassa ennen aamupalalle tuloa. Molempina aamuina olimme sillä hetkellä ainoat ruokailijat ja reippailemassa olleet saapuivat ulkoa aamupalalle, kun me olimme jo lopettaneet.