Puistossa

Onkin tullut selväksi, että kulkuni suuntautuu useimmiten merenrantaan ja aikaisemmin kerroin jo lähellä olevista kukkuloista, joiden poluilla joskus piipahdan. Täällä Donghaen alueella on myös paljon jalkakäytävien vieressä olevia pikkupuistoja, joiden kautta välillä kävelen ulkoillessani kaupungilla. Ne ovat yleensä niin pieniä, että niissä kulkee ainoastaan yksi polku. Noin 1,5 kilometrin päässä talostamme on vähän suurempi puistoalue nimeltään "Wildflower Experience Park". Täällä tulee käytyä aika harvoin, koska se ei ole mitenkään luontevasti kävelyreittieni varrella ja sinne on kuljettava erikseen keskikaupungin katuja pitkin.

Puiston nimestä sen verran, että Koreassa puistot nimetään mielestäni jotenkin erikoisesti ja usein nimissä on vaikka juuri tuo "experience"-sana tai joku muu vastaava. Tämäkin puisto voisi olla yksinkertaisesti vaikka Luonnonkukka puisto 😅- onhan tämä tosi kaunis, mutta kuitenkin ihan vaan puisto. Toki on aina ihan "elämys" olla täällä.

Alkuviikosta keitin kahvia termospulloon ja kävelin vaihteeksi tähän puistoon istuskelemaan ja kuuntelemaan äänikirjaa. Tällä kertaa on kuuntelussa Koreaan sopivasti "Pako, jonka piti olla mahdoton", jonka on kirjoittanut Pohjois-Koreasta tänne Etelä-Koreaan 2006 loikannut Ji-Seong-ho. 

Puistossa oli kirjan synkkyyttä tasapainottava tunnelma; aurinko lämmitti, mutta ei ollut yhtään liian kuuma, linnut liversivät ja liverryksen keskeytti välillä raakkuva varis 😁. Vähän matkan päästä kuului puutarhatyöntekijöiden vaimeaa puheensorinaa ja näkyi ainoastaan muutamia ulkoilijoilta, joista osa istuskeli puiden varjossa.

Penkillä istuessani ohitseni kulkeva rouva tervehti minua koreaksi ja olin niin yllättynyt, etten heti meinannut osata vastata mitään - onneksi kuitenkin sain suustani edes "virallisen tervehdyksen" loppuosan 🙈. Kuten olen jo aiemminkin kertonut, niin tervehtiminen muualla kuin asiakaspalvelutilanteissa ei ole täälläkään kovin yleistä ja sitten kun ei ole siihen varautunut etenkään vieraalla kielellä, niin oikeat sanat eivät tule suusta yhtään automaattisesti.

Näistä kukista ei näkynyt vielä muuta kuin tämä infotiili.

Näin alkukeväästä puistossa oli jo kukkivia pensaita ja osassa puissa oli lehtiä, mutta nurmikko vihersi ainoastaan siellä täällä. Vaikka reitit ovat leveät ja helppokulkuiset, ei puisto ole esteetön liikuntarajoitteisille, koska tämä sijaitsee kukkulan rinteessä ja vaikka tänne on monta eri kulkureittiä, on kaikissa ainoastaan jyrkät portaat.

Kun vuosi sitten "löysin" tämän puiston, näin ison valko-ruskean kanin istumassa keskellä kulkuväylää. Koska se ei pelännyt minua, niin arvelin sen olevan jonkun karannut lemmikki. Silloin vielä ihmettelin pitäisikö minun tehdä asialle jotain, mutta en keksinyt oikein mitä, sillä en tiennyt yhtään miten tässä maassa pitäisi toimia löytöeläinten kanssa eikä silloin näkynyt edes muita ihmisiä.  

Vuosi sitten "törmäsin" tähän kaniin.

Nyt on kyllä jo selvinnyt, että näitä kaneja elää täällä puistossa - muualla kaupungissa en ole niitä nähnyt. En tiedä paljoakaan kaneista, mutta mielestäni näyttävät ihan samoilta kuin näkemäni lemmikkikanit. Tällä kertaa puistossa penkkini taakse ilmestyi tavallisen värinen pienikokoinen yksilö, joka jatkoi ihan rauhassa touhujaan, vaikka kolautin vahingossa penkkiä, kun käännyin ottamaan siitä kuvaa.

Penkin takana oleillut seuralainen, joka tässä aterioi ja näytti ottavan yhdessä vaiheessa myös pienet torkut.