Hambaeksan vuorelle nouseminen

 

On the road again... Lauantaina suunnattiin pitkästä aikaa patikoimaan. Päämääränä oli Taebaekin kansallispuistoon kuuluva Hambaeksan vuori, joka on Gangwonin maakunnan itäisen osan korkein - korkeutta merenpinnasta 1 573 metriä. Vuorelle oli matkaa 70 km, mutta sinne ajaminen kesti lähes kaksi tuntia. Alkumatka ajettiin valtateillä niin pitkään kuin mahdollista, mutta loppumatka kulki pitkin vuoristoteitä, jotka ovat hidaskulkuisia mäkien ja jyrkkien mutkien takia.

Tämä vuori ei ole siinä mielessä "perinteinen" korealainen turistikohde, että sen yhteydessä ei ole isoja parkkipaikkoja, sisäänpääsymaksua, ruokaravintoloita, turistimyymälöitä tai mitään temppelialuetta. Tästä syystä kohteeseen ei ollut myöskään isoja opasteita. Loppuvaiheessa mieleen hiipi vähän epäilys siitä, olemmeko edes oikealla tiellä, koska näytti poikkeuksellisen hiljaiselta.

Lopulta kohde kuitenkin löytyi. Pysäköimme auton tien varressa olevalle pienelle parkkipaikalle ja vaikka olimme perillä vasta klo 10 jälkeen, ei paikalla ollut vielä montaakaan autoa. Söimme pitkän ajomatkan jälkeen vähän evästä ja koska täältä ei löytynyt yleistä vessaa - joita yleensä on joka paikassa ja ovat aina todella siistejä - piti siihenkin löytää ratkaisu. 

Koska ei ollut sitä vessaa, niin piti keksiä jotain muuta 🙈

Otsikkona "vuorelle kiipeäminen" antaa vähän väärän mielikuvan, koska auton luota huipulle oli matkaa ainoastaan 1 km ja nouseminen taittui korealaiseen tapaan erilaisia porrasrakennelmia pitkin. Rankaksi nousemisen tekee kuitenkin portaiden jyrkkyys. Alkureitti oli tasaista pikkunousua, mutta mitä pitempään kuljettiin sitä kivikkoisemmaksi ja jyrkemmäksi reitti muuttui ja loppumatka oli jo todella jyrkkää nousua eri kokoisista ja muotoisista kivistä rakennettuja askelmia pitkin. Täytyi katsoa tarkkaan mihin astui ja tukea piti ottaa vieressä olevien pikkupuiden rungoista/oksista tai polun vieressä kulkevasta vaijerista, joka oli meille ajoittain ihan liian matalalla.

Rankkaa oli kiipeäminen ja minulle toi lisähaastetta normaalistikin alhainen verenpaineeni, joka oli nyt jostain syystä vielä poikkeuksellista matalampi. Tämän tiedän kokemuksen perusteella siitä, että välillä vähän heikotti ja piti pysähtyä istumaan. Seisomaan nousemisen jälkeen piti odottaa vielä hetki, että nousemisesta johtuva "pyörrytys" tasaantuu. 

Huipulle kuitenkin päästiin ja näköala oli huikea. Talven jäljiltä osassa puita ja kallioita oli vielä vähän tykkylunta, mikä toi kokemukselle hienon lisän. Olimme täällä hyvällä hetkellä, koska ilmojen lämpenemisen myötä kaikki lumen rippeet sulavat pois ja nytkin kuului koko ajan hauskaa pientä rapsahtelua, kun jäätynyttä lunta tipahteli puista.

Väkeä alkoi tulla huipulle pikkuhiljaa lisää ja alas kulkiessamme vastaan tuli jo pieniä jonojakin. Vastaantulijoiden määrän lisääntymisen yhtenä syynä oli portin luokse ilmestynyt turistibussi. Me olimme sillä hetkellä ainoat länsimaalaiset ja ainakin yksi kanssamme englanniksi muutaman sanan vaihtanut korealaismies oli tullut paikalle Soulista. Pienet asiat tekevät iloiseksi ja tällä kertaa ilahdutti, että moni vastaantulija tervehti meitä joko koreaksi tai englanniksi. Täällä Koreassa tätä ei ole tapahtunut kovin usein .

Ihmeteltiin reitin alaosassa oleviin naruihin ripustettuja pikkupussukoita. Lapusta ilmeni, että olivat siinä estämässä villisikoja tulemasta reitille. En nyt käynyt niitä nuuhkimaan, mutta niissä oli epäilemättä joku erityinen tuoksu, joka karkottaa villisiat.

Tässä pyydettiin tekemään yhteistyötä afrikkalaisen sikaruton leviämisen ehkäisemiseksi ja oli erinäisiä ohjeita siihen liittyen. 

Aina tulee nälkä ja hupuilla söimmekin jo eväsleivät. Nyt oli mukana myös pikanuudeleita ja termarissa kuumaa vettä, joiden avulla saa helposti ja nopeasti lämpimän ruuan. Nämä nuudelit ovat täällä yleinen retkiruoka ja niistä saa ihan täyttävän aterian. Koska patikointialueen parkkipaikalla ei oikein pystynyt syömään, ajoimme vähän matkaa alaspäin ja pysähdyimme aterioimaan näköalatasanteelle, josta löytyi myös pari penkkiä. Joimme vielä kahvit päälle ja jaksoimme ajella parin tunnin matkan kotiin asti.