Etsittiin kirsikankukkia, päädyttiin kalamarkkinoille

Marraskuussa odotimme malttamattomina ruska-aikaa ja nyt on ollut vuorossa kevään tärkeimmän merkin eli kirsikkapuiden kukkimisen odotus. Normaalia viileämpien säiden takia kukkiminen on ollut viikon myöhässä aikaisempiin vuosiin verrattuna. Olemme olleet taaskin malttamattomia ja viikonloppuna päätimme lähteä katsomaan löytyisikö vähän etelämmästä jo jotain merkkejä kukista.

Menomatkan ajoimme pelkästään valtateillä ja siellä täällä näkyi yksittäisiä kukkivia kirsikkapuita, mutta ei kuitenkaan suurempia määriä. Tiesimme, että 200 kilometrin päässä Pohangissa kukinta on jo pitkällä, mutta niin kauas ei huvittanut kuitenkaan ajaa. Reilun sadan kilometrin jälkeen tuntui, ettei tämä tilanne enää hirveästi muutu ja päätimme kääntyä takaisin kotia kohti. Ajatuksena oli, että ajelemme kotiin rauhassa rantateitä pitkin valtateiden sijaan.

Takaisin käännyttyämme huomasimme sillan, jonka koristeena oli lumirapu ja opaste Gaggun kalasatamaan. Kurvasimme katsomaan mitä sieltä ehkä löytyy ja löytyi kalamarkkinat. Googlettamalla kävi ilmi, että paikka on tunnettu juuri lumiravuista ja siellä vietetään vuosittain myös aiheeseen liittyvät festivaalit. Sataman rantakatu oli aivan täynnä ravintoloita ja kilpailu asiakkaista kovaa; ensimmäisen kerran koko Koreassa asumisemme aikana näin ravintoloiden edessä sisäänheittäjiä. Tällä kadulla oli enimmäkseen autoilijoita ja taktiikkana oli ohjata autot ravintolan eteen parkkiruutuun ja siitä sitten sujuvasti saada asiakkaat sisään ravintolaan. Toiminta oli niin kiihkeää, että ihan meinasi ahdistaa ja sanoinkin puolisolleni, etten halua poistua autosta kävelemään ravintoloiden ohitse. Kun selvisimme tästä jonkin matkaa eteenpäin ja saimme auton lähes täpötäydelle parkkipaikalle, ravintoloiden lukumäärä tasaantui ja saimme kävellä ihan rauhassa.

Ensin piti löytää jotain pikkupurtavaa ja pysähdyimme vähän sivussa olevan pienen myyntikojun luokse. Jo tutuksi tulleeseen tapaan ostimme jotain ihan arviosta (kielimuuri) ja valitsimme kahdenlaisia leivonnaisia; ostimme kuvassa myyjän vieressä olevia vaaleita pyöreitä juttuja, jotka olivat vähän keksimäisiä ja täytteenä oli ehkä hunajaa ja kuvassa olevat rullat olivat vähän "lettumaisen" makuisia ja sisällä ehkä viikunahilloa tms. Ne ostettiin lämpiminä ja hyviä olivat. Sillä aikaa, kun minä tutkin leivonnaisia, haki mieheni meille toisesta kojusta kahvit.

Pienen välipalan jälkeen jaksoimme aloittaa markkinoihin tutustumisen. Alueella oli kadun varrella olevien erilaisten myyntikojujen ja telttojen lisäksi myös kalahalli ja sielläkin piipahdimme pikaisesti. Joka paikassa oli tarjolla paitsi lumikrapuja, niin kaikkea mahdollista muutakin merenelävää - ainakin pienempiä taskurapuja, merilevää, tuoretta ja kuivatettua kalaa ja paljon myös meille ihan tuntematonta ruokatavaraa. Kun myöhemmin jatkoimme matkaa edelleen rantatietä pitkin pohjoista kohti, oli tien varsilla monissa paikoissa levää kuivumassa ja talojen pihoilla näkyi pääsääntöisesti vanhempia ihmisiä käsittelemässä tuoretta levää. Myös kotimme lähirannalla näkyy aina välillä ihmisiä kahlailemassa ja keräämässä sitä muovipusseihin.

Markkina-alueen vieressä oli tyypillinen korealainen merenrantapuisto. Tyypillinen siinä mielessä, että niissä on yleensä erilaisia patsastyyppisiä koristeita, kuten tässä puistossa oleva kultainen lumirapu, hopeinen koristerakennelma ja paikan nimi värikirjaimilla.