Qatar Airways ja Dohan kansainvälinen lentokenttä

Lensin elämäni ensimmäistä kertaa Qatar Airwaysillä ja pääsin piipahtamaan myös Qatarissa sen verran, että ehdin nähdä vähän lentokenttää. Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, palasin Koreaan tätä reittiä, koska Finnairin lennot Venäjän yli peruuntuivat ja uudelleenreititys tapahtui vasta tämän lennon varaamisen jälkeen.

Ensimmäinen lentoni Helsingistä Qatariin Dohan kansainväliselle lentokentälle kesti noin kuusi tuntia. Helsinki - Vantaalla piti olla kolme tuntia ennen lentoa ja olin vähän liiankin ajoissa. T2 terminaali oli muuttunut huomattavasti siitä, kun palasimme Koreaan syksyllä ja sen remontti oli suunnilleen valmis. Qatar Airwaysin lähtöselvitys oli muutaman mutkan takana, mutta hyvin se löytyi, kun käveli vielä remontin keskellä olevaa käytävää pitkin tarpeeksi pitkälle toiseen isoon aulatilaan.

Kone oli Boeing 787-8, jossa on penkkejä rinnakkain 3 + 3 + 3 ja tästä syystä oli vähän ahtaan tuntuista. Itse istuin keskiosiossa ja onneksi minun ja "vierustoverin" välissä oli tyhjä paikka. Keskellä istuessa oli vähän harmillista, etten pystynyt näkemään ikkunasta Qatarin valoja, kun laskeuduttiin. Lennolla tarjottiin päivällinen, jossa oli kolme eri vaihtoehtoa; kanaa ja riisiä, lihaa ja perunamuusia tai kasvisruokaa. Ateriaan kuului myös jälkiruoka, virvoitus- ja alkoholijuomat sekä kahvi. Parin tunnin päästä oli tarjolla vielä erikseen kahvia/teetä ja kahvileipä sekä myöhemmin pariin otteeseen lentoemännät kiersivät tarjoilemassa vettä ja mehua.

Turvaohjeet esitettiin videon avulla normaalia mielenkiintoisemmassa muodossa.

Elokuvia, sarjoja ja musiikkia löytyi moneen makuun.

Itse odotin eniten Dohan kansainväliseen lentokenttään tutustumista ja siihen pitikin olla ihan hyvin aikaa, koska lentojen väli oli aikataulun mukaan 2,5 tuntia. Ei sitä ylimääräistä aikaa sitten lopulta oikein ollutkaan. Lento laskeutui vähän myöhässä ja laskeutumisen jälkeen kone rullasi ensin pitkään ennen kuin pysähtyi ja pääsimme pois koneesta. Ulkona oleviin lentokenttäbusseihin siirtyminen sujui rivakasti, mutta matka lentoasemalle oli useampia kilometrejä ja reitti vaikutti kulkevan osittain ihan yleistä tietä pitkin - ainakin vastaan tuli aivan tavallisen näköisiä kuorma-autoja. Päästyämme vihdoin itse lentokentälle katsoin kellosta, että seuraavan lentoni lähtöön olisi aikaa vielä 1,5 tuntia.

Tämän jälkeen alkoikin varsinainen vilske ja väenpaljous. Kentälle sisään tullessamme siellä ruuhkan keskellä näkyi henkilöitä viittelöimässä ja ohjeistamassa jatkolennoille menijöitä jatkamaan matkaa viereiseen turvatarkastukseen. Turvatarkastuksessa oli virkailija hoputtamassa meitä kiireellä aina lyhimpään jonoon ja samalla neuvoi useaan otteeseen laittamaan matkapuhelimet ja tabletit käsilaukkuihin - kaikki olivat ottaneet ne valmiiksi esille, kuten useimmiten on ohjeena. Turvatarkastuksesta kuljin rullaportaita ylös ja etsin infotaulua, josta näkisin Korean lennon lähtöportin. Tauluja olikin siellä täällä ja kaikkien edessä oli ruuhkaa, mutta pääsin ihan hyvälle etäisyydelle tutkimaan lentoja. Kiirettä piti tässäkin, koska lentojen nimet ja numerot vaihtuivat taululla niin nopeasti, että juuri kun ehdin bongata oman lentoni nimen, oli sen tilalle vaihtunut jo uusi lento enkä ehtinyt huomata lähtöterminaalin numeroa. Lopulta tajusin muutamien etsimisyritysten jälkeen, että Soulin lentotiedot tulivat sitten aina uudestaan kuitenkin samaan kohtaan taulua ja sitä kohtaa tuijottamalla onnistuinkin lopulta selvittämään oikean lähtöportin. Lohdutti, että muutkin ihmiset näyttivät viettävän taulujen edessä pitkän tovin.

Seuraavaksi lähdin etsimään oikeaa lähtöterminaalia. Matkalla sinne tein pienen mutkan ja kiipesin rappuset tasanteelle, että saisin hyvän kuvan lentokentän tunnetusta "Lamp Bear" -hahmosta. Se on 7 metriä korkea, valmistettu pronssista ja sen hankintahinta on ollut 7 milj. dollaria. Ohitin tämän karhun myös ihan lähietäisyydeltä ja pelkästään katsomalla oli vaikea huomata, että se oli todella tehty pronssista.

Opasteen mukaan tästä isosta aulasta oli 3 minuutin kävelymatka Soulin lennon lähtöterminaaliin ja lähdin saman tien varmistamaan, että löydän sen. Lähtöporttikin löytyi sieltä helposti. Portin vieressä olevassa taulussa oli ilmoitus, että koneeseen nousu alkaa tuntia ennen lentoa ja minulla oli tässä vaiheessa ilmoitettuun aikaan yli puoli tuntia. Ensin kävin jonottelemassa wc:ssä ja sitten suunnittelin käyväni pikaisesti vielä lähistöllä katselemassa. Olin lukenut etukäteen, että kentältä löytyy taideteoksia, suihkulähteitä ja palmuistutuksia ja olisin halunnut nähdä edes jotain näistä. Kulkiessani takaisinpäin etsimään minua kiinnostavia kohteita huomasin oman lähtöportin kohdalla, että boarding olikin jo aloitettu reippaasti ennen ilmoitettua aikaa. Jäi sitten ympäristö tutkimatta. Portilta päästiin sisälle erilliseen odotusaulaan, jossa sitten vierähtikin toista tuntia, koska lento oli lopulta myöhässä. Vähän turhautti odotella noin pitkään, kun olisin voinut käyttää osan tuosta ajasta kentällä vaelteluun. Qatarissa oli lämmintä +27 ja vaikka muualla kentällä oli ollut sopivan viileää, niin tässä aulassa oli niin kosteaa, että silmälasit olivat koko ajan huurussa kasvomaskin takia.

Odotustiloissa oli selkeästi merkitty mihin ei saa istua.

Lento Qatarista Souliin kesti 9 tuntia ja oli yölento - tai siis Qatarin aikavyöhykkeellä yölento, mutta koska Korean ja Qatarin aikaero on +6 h, niin Korean aikavyöhykkeellä ei ollut yö. Minun istumapaikkani oli hätäuloskäynnin vieressä, minkä takia minulla oli paljon jalkatilaa ja oli helpompi yrittää nukkua. Vaikka istuin tällä kertaa ikkunarivissä, juuri minun kohdallani ei ollut ikkunaa ja exit-oven ikkunaan oli sen verran matkaa, etten yrityksistäni huolimatta yltänyt kurkistamaan siitä ulos. Niinpä en valitettavasti nähnyt koko matkan aikana Qatarin valoja ilmasta käsin.

Kone lähti noin klo 02 Qatarin aikaa (+1h Suomeen verrattuna) ja ihan heti en päässyt nukkumaan sillä aamiainen tarjoiltiin klo 03. Loput ruuat tarjoiltiin Korean aikavyöhykkeen mukaisesti ja söin lounaaksi kanaa ja riisiä oman kelloni mukaan aamulla klo 05 ja päivälliseksi perunamuussia ja lihaa klo 09. Tuo toinen "aamuruokailu" oli vähän liikaa, ja oli lähellä ettei tullut huono olo, koska vaikka Korean aikavyöhykkeellä ruoka tulikin päivällisaikaan, niin fyysinen kelloni olisi tarvinnut ainoastaan vähän aamupalaa. Matkalla sain nukuttua kohtalaisen hyvin siihen nähden, että heräilin välillä siihen, että niskaa ja hartioita koski ja kaikki paikat olivat jumissa.