Käynti Suomessa

Lapsuuden perhettäni kohdanneen kuolemantapauksen vuoksi jouduin lentämään marraskuun lopussa Suomeen järjestelemään asioita ja alkuperäisen suunnitelman mukaisen paluulentoni piti olla 17.12. Puolisoni ei pystynyt tulemaan mukaani töidensä takia. Kuten tässä on jo useampaan otteeseen huomattu, suunnitelmat muuttuvat koko ajan yllättävien tilanteiden ja enimmäkseen koronan takia. Nyt olisi tarkoitus palata Koreaan viikon päästä, mutta ei voi tietää mitä yllätyksiä vielä ehtii tulla vastaan. Koska joulukuun alkuviikot kuluivat lähinnä ajellessa nykyisen kotikaupunkini ja entisen synnyinkaupunkini väliä erilaisten asioiden hoitamisen takia, on vasta nyt aikaa ja energiaa pysähtyä blogin ääreen kirjoittamaan Suomeen paluustani.

Lento Suomeen marraskuun viimeisenä viikonloppuna:

Tuttuun tapaan ennen lentoa Suomeen piti anoa re-entry permit eli paluulupa, mutta nyt ei tarvinnut käydä enää etukäteen koronatestissä. Lentokentän lähtöselvityksessä annoin virkailijalle paluulupani ja omakannasta tulostamani englanninkielisen rokotustodistuksen, joka riittää Suomeen päin lennettäessä. Viime kesänä Incheonin lentokenttä oli lähes autio ja paria kioskia lukuunottamatta kaikki paikat olivat kiinni. Tällä kertaa sekä Finnairin palvelutiskillä että turvatarkastuksessa oli jonoa ja kentällä kohtalaisen paljon matkustajia - myös kaupat olivat auki. Finnairin lento näytti olevan melkein täysi ja ainoastaan siellä täällä oli muutamia tyhjiä paikkoja. 

Koska tulimme EU- ja Schengen-alueen ulkopuolelta, oli Helsingissä edessä normaalit rajamuodollisuudet turvatarkastuksineen. Rokotustodistusta ei Suomen puolella enää kysytty ja pääsin jatkamaan matkaani suoraan kotimaan lennolle kohti lopullista määränpäätä.

Lähes kaikki liikkeet olivat auki, mutta näissä kalliimmissa ei näkynyt ruuhkia.

Tämä tyyppi rullailli lentokentällä kyselemässä kuulumisia koreaksi ja englanniksi.

Suomessa

Saapuessani Suomeen oli talvi kauneimmillaan ja pakkasta -10 ja myöhempinä päivinä se kipusi peräti -20 C. En muista milloin viimeksi täällä meillä päin lumi on ollut maassa jo näin aikaisin sulamatta välillä pois. Heti ensimmäisenä aamuna huomasin eron Koreaan; siellä aurinko nousee noin klo 6 ja puolen tunnin kuluttua on jo ihan valoisaa ja sama toisin päin illalla. Muisti on lyhyt ja nopeasti olin unohtanut, että Suomessa valoisa aika kestää ainoastaan muutaman tunnin ja päivien hämäryys jotenkin yllätti. Lumi ja alkuviikkojen pääosin aurinkoiset päivät pelastivat paljon.

Lumi aiheutti myös jännitystä, koska minun piti heti saapumistani seuraavana päivänä ajaa auto kesärenkailla liikkeeseen talvirenkaiden vaihtoon. Talviajoon tuli tuntuma nopeasti, koska jouduin ajelemaan autolla ihan riittävästi 250 kilometrin päässä toisistaan olevien kaupunkien väliä lumisilla ja välillä myös liukkailla teillä. Ärsytystä ensimmäiseen viikkoon toi pyykinpesukoneen hajoaminen.

Korona sotkee taas kaiken

Jossain aikaisemmassa postauksessani kerroin, että Etelä-Koreassa asuvien ulkomailla rokotettujenkaan ei tarvitsisi jäädä enää karanteeniin, mutta ei se onnistunutkaan ihan tuosta vaan; piti hakea erikseen poikkeuslupaa karanteenista vapautumiseksi eikä sen saaminen ollut mitenkään varmaa. Minun tapauksessani lupahakemus lähetettiin käsiteltäväksi Suomen Korean suurlähetystöön. Puolisoni työnantajan Soulin sihteeri soitti lähetystöön vielä erikseen ja sain kuin sainkin myönteisen päätöksen.

 

Ehdin iloita hetken, mutta sitten tuli tämä omikron-muunnos; Korean Covid-19 -säädökset muuttuivat ja kaikkien maahan tulijoiden on jäätävä kymmenen päivän karanteeniin riippumatta siitä onko saanut rokotuksensa Koreassa vai ulkomailla. Jos olisin lentänyt Koreaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti joulukuun puolivälissä, olisin viettänyt joulun yksikseni karanteenissa. Koska puolisoni ei ollut mukanani Suomessa ja käy ihan normaalisti töissä, emme voi asua karanteenini aikana samassa paikassa. Päätimme, että vietän joulun Suomessa aikuisten lastemme kanssa. Koska Koreassa ensimmäinen joulupäivä on joulunajan ainoa virallinen vapaapäivä, mieheni oli jouluaaton töissä ihan normaalisti.

Joulukiireet jäivät tänä vuonna pääosin väliin ja vietimme lasten kanssa poikkeuksellisen joulun kolmistaan. Jouluaattona olimme yhteydessä Koreaan Skypen välityksellä.

Ensimmäisestä vuodesta Koreassa tuli turhan katkonainen: 2,5 kuukauden mittaiseksi suunniteltu kesäloma venyi koronarokotusten ja karanteeniongelmien vuoksi 4 kuukaudeksi + siihen päälle vielä 14 päivää karanteenissa. Tämänkertainen surullinen matka tuli vastaan etukäteen suunnittelematta ja venyi alun 3 viikosta tähän 5 viikkoon. Seuraava suunniteltu paluulento on siis ensi viikolla, mutta vielähän tässä ehtii tapahtua vaikka mitä 🙄.

Suomessa käymisen syynä oli 88-vuotiaan isäni poismeno. Koreassa on tapana muistaa vainajan omaisia rahalahjalla ja myös minua muistettiin puolisoni työnanatajan toimesta 💗.