Woljeongsan temppeli ja Fir tree forest

Sunnuntaiaamuna herätys klo 7 ja jo klo 8 jälkeen matkattiin tunti kohti Odaesan-vuoristoa. Sää oli lähtiessä taas mitä hienoin ja siitä syystä oletettavasti jälleen puolet Koreaa olisi liikkeellä. Viikon aikana ruska oli laskeutunut korkealta vuorilta jo vähän alemmas valtateiden tasolle. Sää oli vaihteleva ja alkumatkan sinisen taivaan tilalle ilmestyi yhtäkkiä sakea sumu juuri kun olimme lähestymässä kohdettamme Woljeongsan temppelialuetta ja siellä kulkevaa "Kuusimetsää" (Fir tree forest). Muutaman kilometrin päässä paistoi kuitenkin taas aurinko, vaikka kohta taivas peittyikin pilviin. Ilma oli 600 metrin korkeudessa viileää - +6 astetta - kun alhaalla laaksossa oli +18. Nyt alkoi olla viimeiset hetket nähdä ruskaa tällä alueella, koska osasta puista olivat jo lehdet kokonaan pudonneet. Perillä kohteessa olimme noin klo 9:30 ja oli vielä niin rauhallista, että liikenteenohjaajatkin seisoskelivat toimettomina tien laidassa. Kun parin tunnin päästä palasimme takaisin parkkipaikalle, oli alue jo täpötäynnä autoja ja lisää tuli koko ajan. Harvoin olen ollut niin tyytyväinen siitä, että lähdimme liikkeelle aikaisin.

Alkumatkan aurinkoa...

...ja loppupuolen sumua.

Woljeongsan temppelialue on alunperin rakennettu joskus 600-luvun paikkeilla ja on rakennusten lukumäärän perusteella suurin, mihin me olemme käyneet tutustumassa: oli ainakin parikymmentä erilaista rakennusta. Kuten monet muutkin temppelit Koreassa, on tämäkin tuhoutunut ja rakennettu uudestaan useamman kerran - viimeksi tuhottiin Korean sodan aikana, koska oli rakennettu strategisesti tärkeälle alueelle. Useammassa temppelissä oli parhaillaan meneillään seremonioita, minkä takia emme voineet ottaa kuvia sisätiloista. Paljon näkyi buddhalaismunkkeja kuljeskelevan alueella - yllättävän paljon aika nuoriakin. Ainahan munkkeja on temppelialueilla, mutta täällä näkyi enemmän kuin muualla aikaisemmin - tosin onhan tämä kooltaankin suurempi. Turistienkin on mahdollista yöpyä täällä ja samalla osallistua erilaisiin buddhalaisiin seremonioihin ja tutustua munkkien opastamana buddhalaisuuteen.

Temppelialueen vieressä on parin kilometrin mittainen "Fir tree path" ("kuusikkopolku"). Kuuset olivat sen verran erilaisia kuin Suomessa, ettei meinannut edes tajuta niiden olevan kuusia. Koreassa on ehkä vähän eri käsitykset "poluista", koska meidän mielestämme nämä reitit olivat enemmänkin leveähköjä teitä kuin polkuja. Aivan kulkureittien vieressä liikkuvat pienet maaoravat olivat sen verran kesyjä, että niitä sai houkuteltua syömään ihmisten kädestä, mutta mehän ei oltu osattu varautua tähän ja eväämme olivat parkkipaikalla autossa. Polun varrella oli myös luonnonsuojeluun liittyvä taidenäyttely.