Takaisin Koreassa ja karanteenissa

Pari päivää sitten saavuttiin Koreaan. Ulkona on lämmintä +27, mutta me vietetään seuraavat kaksi viikkoa sisätiloissa karanteenissa - tai no enää on jäljellä 12 päivää.

Klo 7 viime keskiviikkona heräsimme viimeistä kertaa Suomessa. Päivän ohjelma: neljä tuntia auton kyydissä Helsinki - Vantaan lentokentälle, odottelua kentällä, lento Souliin kesti vähän alle 9 h ja kun selvittiin lentokenttärutiineista, oli edessä vielä 4 h automatka kotikaupunkiimme, jossa ennen kotiin pääsemistä kävimme vielä koronatestissä. Lentokentälle kone laskeutui n. klo 8 paikallista aikaa ja Suomessahan kello oli vasta 2 yöllä. Puolentoista vuorokauden aikana sain nukuttua noin kolme tuntia, mutta seuraavina öinä olen nukkunut kymmenen tunnin yöunia - toki välillä heräillen - ja muutama tunti heräämisen jälkeen vielä tunnin päiväunet. Puoliso nukkui ensimmäisenä yönä ihan kellon ympäri. Vielä väsyttää, mutta kyllähän tämä elämä tästä taas pikkuhiljaa tasaantuu.

Lentokentillä - sekä Helsingissä että Soulissa - oli jo enemmän matkustajia kuin edellisillä kerroilla. Koneessa meitä oli 70, kun sinne mahtuisi 300 matkustajaa. Helsingissä ennen koneeseen nousua meiltä mitattiin lämpö ja saimme ohjeen Korean päässä vaadittavan korona-sovelluksen lataamista varten. Yritimme puolisoni kanssa useaan otteeseen lisätä siihen tarvittavia tietojamme, mutta sovellus ilmoitti koko ajan virhettä. Syykin selvisi Korean päässä lentokentällä - ohjeessa annettiin vanhentuneen sovelluksen tiedot ja Incheonin lentokentällä ladattiin sitten toimiva versio.

Lentokoneessa saimme taas täytettäväksemme nipun maahan saapumiseen tarvittavia papereita, joista kaikki, paitsi maahantuloilmoitus, liittyivät koronaan. Kun tulimme ensimmäistä kertaa helmikuussa, oli lentokentällä ainoastaan meidän koneemme matkustajat yhdellä kertaa, mutta nyt oli laskeutunut useampi lento samoihin aikoihin. Muuten rutiinit olivat samat kuin silloinkin eli kuljimme papereinemme erilaisten tarkastuspisteiden kautta kunnes saavuimme lopulta poistumisaulaan, jossa virkailija vielä halusi meitä odottavan kuljettajan puhelinnumeron varmaan varmistaakseen, että meillä on oikeasti kyyti eteenpäin koronatestiin ja karanteeniin. Kentällä kaikki sujui edelliskertaa nopeammin ja hauska asia oli, että yhden tarkistuspisteen korealainen virkailija sanoi suomeksi "terve" ja kysyi kuinka sanomme "näkemiin". Myös minun korean kielitaitoni on selvästi loistava, koska kiittäessäni viimeisen tarkastuspisteen virkailijaa koreaksi, hän alkoi puhumaan minulla koreaa 😂. Lentokentällä etenkin nuoret virkailijat puhuvat loistavaa englantia, vaikka muualla emme ole tavanneet kovinkaan montaa englannintaitoista korealaista.

Koneessa täyteltiin lappuja.

Lentokentällä viimeinen kohde oli oman määränpään maakunnan tarkastuspiste, jossa otettiin taas tietoja. Lentokentältä pääsi pois vasta, kun oli varmistettu, että hakija on varmasti paikalla.

Tieto saapumisestamme oli kulkeutunut nopeasti kotikaupunkimme Donghaen terveysviranomaisille, koska jo taksimatkalla Soulista Donghaeen meille soitettiin ja varmistettiin, että olemme tulossa koronatestiin ja arvioitu saapumisaika. Tietysti ensin soitti ainoastaan koreaa puhuva hoitaja, mutta jonkun ajan kuluttua soittivat uudestaan ja keskustelussa apuna oli tällä kertaa myös englantia osaava henkilö. Nähtävästi ohjeistukset ja käytännöt vaihtelevat alueittain; vuoden alussa ensimmäistä kertaa tullessamme olimme karanteenissa lähellä Soulia olevassa asunnossa ja ohjeeksi saimme ainoastaan pysyä sisällä asunnossa ja ilmoittaa kaksi kertaa vuorokaudessa määrätyt tiedot kännykkäsovelluksella. Tällä kertaa saimme puhelimessa ja myös tekstiviestinä (koreaksi!) tarkat toimintaohjeet, koska meitä oli kaksi henkilöä samassa asunnossa - jos meillä on kaksi wc:tä, molempien pitäisi käyttää omaansa ja jos ei, niin joka käytön jälkeen wc-pönttö pitäisi desinfioida erillisen ohjeen mukaisesti. Kysyivät myös huoneidemme lukumäärän, koska meidän pitäisi pysyä eri huoneissa ja välttää ylimääräistä keskustelua, ettei mahdollinen tartunta leviä välillämme. Ohjeista huolimatta olemme kuitenkin eläneet ihan "normaalisti" 😌.

Donghaeen saapuessamme autokuskimme vei meidät suoraan läheiseen sairaalaan koronatestiin. Paikalla oli paljon henkilökuntaa ohjaamassa koko ajan jonoa eteenpäin ja samalla, kun etenimme jonossa, hoitaja kulki mukanamme ja opasti samalla tietojen lisäämisessä taas uuteen järjestelmään kännykässä. Pienoinen ongelma oli tälläkin kertaa se, että tämä systeemi oli ainoastaan koreaksi eikä hoitaja osannut kuin pari sanaa englantia. Onneksi lähistöllä sattui seisomaan englantia osaava nuorimies, joka tuli omatoimisesti avuksemme. Itse näytteenotto sujui rutiininomaisesti ja jono lyheni nopeaa tahtia. Tälläkin kertaa näyte otettiin sieraimesta ja kurkusta, mutta asiaa hankaloitti vähän se, että sekä näytteenottaja että minä seisoimme testin ottamisen aikana ja hoitaja oli minua jonkin verran lyhyempi. Vielä hankalampi tilanne oli mieheni kohdalla, joka oli hoitajaa yli päätä pidempi. Siitäkin selvittiin ja näytteen ottanut hoitaja oli ihanan empaattinen. Meille oli myös varattu valmiiksi pahvilaatikot täynnä kuivamuonaa karanteenia varten. Koska meidän laatikot olivat ainoat, niin jonossa ei ollut nähtävästi muita, joiden tiedettiin jäävän suoraan karanteeniin. 

Koronatestipisteellä virkailija opasti myös paikallisia tietojen tallentamisessa kännykkäsovellukseen.

Tälläkin kertaa korona-sovellus seuraa liikeitämme ja ainakin saapumistamme seuraavana päivänä minulle soitti "meistä vastuussa oleva virkailija" tiedustellakseen, että olemme molemmat varmasti sisällä asunnossamme. Tämä oli ensimmäinen viranomaispuhelu Koreassa asumisemme aikana, kun keskustelu onnistui heti englanniksi eikä tarvinnut ihmetellä mistä oikein on kyse.

Ystävämme korona-äppi.

Ensimmäinen saamamme englanninkielinen tekstiviesti!
Alimpana oleva viesti on ilmoitus negatiivisesta testituloksesta.

Kännykkään ponnahtelee myös ilmoitus, jossa kerrotaan tähän maakuntaan kuuluvien kaupunkien päivittäisten koronatartuntojen lukumäärät.

Seuraavat pari viikkoa pysymme siis asunnossamme. Onneksi voimme nyt olla omassa kodissamme ja meillä on ikkunoita kolmeen eri suuntaan, joten saamme vähän vaihtelua näkymiin. Makuuhuoneen ikkunasta näkyy kapea kotikatumme, jossa liikkuu kaikenlaista kulkijaa ja autoilijaa. Olohuoneesta seurailin eilen lasten leikkejä matalamman talon kattotasanteella, jossa näyttivät pelaavan omasta lapsuudestanikin tuttua "peiliä". Parvekkeelta voin seurailla miten nopeasti sen alla olevan kasvimaan salaatit kasvavat sekä autopesulan/-korjaamon vilskettä. Kaupungin lahjoittamien kuivamuonien ja säilykkeiden lisäksi puolison korealainen työkaveri pitää huolen siitä, että saamme myös hedelmiä, vihanneksia, mehua, leikkeleitä ja tuoretta leipää.

Ruokapakkaus sisältää riisiä eri muodoissa, säilykelihaa, tonnikalaa, pikanuudeleita,
levää, valmiskastikkeita, kimchiä, keksejä ja jotain meille vielä tuntemattomia juttuja. Joka pakkauksessa on ollut aina myös kuumemittari ja niitä alkaa olemaan kohta jo myytäväksi asti 😅. Mukana on myös desinfiointiaineita sekä erilliset roskapussit karanteeniajan roskille.

Kaikki tuomamme karkki ei TODELLAKAAN ole tässä 😂.

Tiskiharja on mukana siitä syystä, että Korean tiskiharjat ovat ihan ihmeellisiä pesusienityylisiä viritelmiä ja ainoan "normaalilta" näyttävän harjaosa ei kestänyt kuosissa montaakaan pesukertaa.

Jos aika käy pitkäksi, voi seurata salaatin kasvamista tai autopesulan elämää.