Samyang Ranch Vol 2

Ensimmäinen viikonloppu karanteenin päättymisen jälkeen ja me lähdettiin katsomaan miltä näyttää Samyang Ranch näin syksyllä. Edellisen kerran kävimme täällä maaliskuussa, kun maassa oli lunta. Tästä luonnonmukaisesti toimivasta karjatilasta löytyy tarkempaa faktaa mun 8.3. julkaisemasta postauksesta. Paitsi, että täällä kasvatetaan karjaa, on maatilalla useampia tuulimyllyjä ja esitteen mukaan siellä on myös kuvattu useita korealaisia elokuvia. Nämä kuvauspaikat oli merkitty erikseen isoilla mainoskylteillä.

Sen verran olemme täällä oppineet, että jos viikonloppuna on hyvä sää, on perillä kohteessa oltava ajoissa. Sunnuntaina aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli ainoastaan pari astetta. Paikka oli auennut klo 9 ja olimme perillä klo 9:30, jolloin parkissa oli ainoastaan parikymmentä autoa. Talvella huipulla oleville parkkipaikoille ajoimme omalla autolla, mutta tällä kertaa parkkeeraus oli järjestetty jo vuoren juurelle ja liikenteenohjaajat olivat paikalla kuten aina. Lipun hintaan kuuluva kuljetus ylös tapahtui busseilla. Ennen bussiin nousemista piti soittaa omalla kännykällä määrättyyn "koronapuhelimen" numeroon ja sen jälkeen laitettiin käsi laitteeseen, joka mittaa kuumeen. Näitä "koronapuhelimia" (en oikeasti tiedä sen virallista nimeä) on monissa paikoissa sisäänpääsyn yhteydessä. Numeroon soitettaessa siellä ei vastaa kukaan, mutta sinne tallentuu puhelinnumero ja soittoaika ja jos on tapahtunut joku altistuminen, niin ilmoittavat asiasta varmaan sitten niiden tietojen perusteella. Tästä minulla ei ole mitään virallista tietoa, mutta näin kuvittelen sen toimivan. Laite, joka mittaa lämmön, ilmoitti minun ruumiinlämmökseni 32,5, mutta se ei tuntunut kiinnostavan ketään - paitsi minua vähän 😅.

Non-stop bussikuljetus huipulle. Reittiä kulki ainakin kolme autoa.

Koreassa on ollut nyt ajankohtaan nähden poikkeuksellisen kylmää ja täällä reilu kilometrin korkeudessa vuoristossa on ollut jo yöpakkasia, mistä syystä kaikki siellä kasvavat kukat olivat paleltuneet, mutta vastaavasti puissa oli ruska. Bussilla menimme ylös ja niillä olisi päässyt myös takaisin alas, mutta monien muiden tapaan kävelimme alas polkuja pitkin. Matkaa huipulta takaisin laaksoon oli 4,5 kilometriä. Aidatuilla niityillä laidunsi lampaita ja lehmiä, mutta valitettavasti nuo lampaat oleskelivat tällä kertaa aika kaukana poluista. Lampaisiin pääsi kuitenkin tutustumaan vähän alempana, jossa olisi päässyt erillisestä maksusta syöttämään niitä aidatulle alueelle ja oli myös näytöksiä, joissa esiteltiin miten paimenkoirat laiduntavat lammaslaumaa. Kun huomasimme, että ko. näytös alkoi, olimme ehtineet jo sen verran pitkälle alas, ettei viitsitty palata takaisin. Vielä alempana oli aitauksissa strutseja sekä vasikoita, joille oli myös ostettavissa ruokaa kioskista, jos olisi halunnut kokeilla niiden syöttämistä. Ihan alhaalla laaksossa - parkkipaikkojen läheisyydessä - oli vielä isohko puistoalue. Siellä oli ollut myös kukkaistutuksia, mutta nekin olivat nyt jo paleltuneet. Tulemme varmaan käymään täällä vielä ainakin ensi kesänä, jotta näemme koko luonnon vehreimmillään.