Kesä loppumassa ja paluu Koreaan lähestyy





Suomi-lomastani on tulossa odotettua pidempi koronaan liittyvistä syistä johtuen. Tarkoitus on ollutkin, että saan molemmat koronarokotukset nyt kesällä Suomessa ja sainkin ensimmäisen heti Suomeen palattuani ja siinä samassa yhteydessä seuraavan ajan tismalleen 12 viikon päähän - juuri seuraavalle viikolle siitä viikonlopusta, kun minulla oli paluulento Koreaan. No eipä siinä mitään - paluulento siirrettiin seuraavalle viikonlopulle. 

Kuten on huomattu, tilanteet vaihtelevat ja Korea teki päätöksen, että ulkomailla rokotetut pääsevät palaamaan Koreaan ilman karanteenia, kun rokotuksesta on kulunut 14 vrk. Siispä päätimme, että palaan vasta tuon kahden viikon kuluttua eli syyskuun toisella viikolla. Saadakseni vapautuksen karanteenista minun pitäisi mennä Helsinkiin Korean Suurlähetystöön tekemään hakemus, jotta välttyisin karanteenilta - moni ei ollut sitä vapautusta kuitenkaan saanut. Lisätietoa asiasta tulisi vasta elokuun loppupuolella. Jos en saisi vapautusta ja minun pitäisi olla Koreassa karanteenissa, niin se kaksi viikkoa pitäisi viettää hotellissa, koska puolisoni korealainen työpaikka ei hyväksy, että mieheni kävisi töissä minun ollessa kotikaranteenissa. Mieheni pitää tulla käymään Suomessa syyskuun lopulla ja päätimme, että palaan vasta siinä vaiheessa yhdessä hänen kanssaan. Hän joutuu joka tapauksessa karanteeniin ja minä rokotettuna joko saan vapautuksen tai sitten olen karanteenissa yhtä aikaa hänen kanssaan.

Vaikka ehdin olla Koreassa ainoastaan neljä kuukautta ennen Suomi-lomaa, niin jo siinäkin ajassa tottui joihinkin korealaisiin tapoihin ja käytäntöihin. Ihan ensimmäisenä huomasin tottuneeni tosi hyvin kasvomaskin käyttöön: lähirannalle ensimmäistä kertaa mennessäni kuulin sieltä lasten ääniä ja ensimmäinen reaktioni oli alkaa kaivamaan maskia kasvoille. 

Koreassa asumme kerrostalossa ja autosta noustessa laitamme maskit ennen rappukäytävään menoa ja tämän saman asian olin tekemässä, kun nousin autosta omakotitalomme pihassa. Myös kumartelu kiittäessä on Korean arkea ja on tullut automaattiseksi tavaksi. Sen huomasin, kun vanhempi pariskunta tarjosi apuaan auto-ongelmiini. Autohomma oli jo hoidossa ja kun kiitin heitä ystävällisyydestä, niin sain ihan viime tingassa peruttua kiitoksiin kuuluvan "automaattisen" kumartelun. 

Suomessa "järkytyksen" aiheita ihan alussa olivat suojatien eteen pysähtyneet minulle tietä antavat autoilijat sekä tämän vuoden alkukesän miljoonat hyttyset!! Koreassa eivät autoilijat todellakaan huomioi suojateitä mitenkään - paitsi ehkä soittavat äänitorvea, jos satut olemaan keskellä suojatietä kun auto tulee. Suomen hyttyset olin jo autuaasti unohtanut 🙄. Nämä edellä mainitut asiat liittyivät ainoastaan pariin ensimmäiseen viikkoon ja sen jälkeen pääsin helposti takaisin suomi-moodiin.

Ennen Suomi-lomaa näin mielessäni lämpimiä ja kuulaita kesäpäiviä, mutta yritin muistaa, että myös kylmä ja sateinen kesä on ihan realismia. Onneksi ensimmäiset kuvitelmat toteutuivat eikä olisi voinut olla täydellisempää kesää, vaikka välillä kuumuus tuntuikin tukalalta. 

Mieheni oli Suomessa lomalla heinäkuun ja kesä- ja elokuun olen ollut itsekseni. Koska minulla ei ole ollut mitään työ- tai muita aikatauluja, olen pystynyt sovittamaan elämäni muiden ihmisten aikataulujen mukaan ja siitä syystä olen pystynyt tapaamaan monia eri puolella Suomea asuvia ystäviä ja sukulaisia - myös heitä, joita en ole nähnyt moniin vuosiin. On paljon ihmisiä, joita en ole vielä ehtinyt näkemään, mutta vielä ehtii. Kaikkein tärkeintä on ollut saada viettää aikaa omien aikuisten lastemme kanssa 🥰. 

On ollut päiviä, kun on ollut vähän tylsää näissä tutuissa ympyröissä pyöriessä ja on pitänyt ihan yrittää keksiä tekemistä, etten lamaannu yksinäni. Onneksi niitä hetkiä on ollut kuitenkin vähän. Lämpimästä kesästä johtuen olen yllättäen uskaltautunut monen vuoden tauon jälkeen järveen uimaan ja uimassa olen käynyt myös säiden jo vähän viilennyttyä. Olen myös pyrkinyt autolla liikkumisen sijaan kulkemaan pyörällä kauppaan ja pyöräilemään muutenkin ympäri kotikaupunkia. 

Korean kielen opiskelu oli ihan tarkoituksella kesätauolla, koska olin ajoittain turhautunut sen vaikeuteen ja ettei oppiminen edisty. Elokuussa olen ollut kuitenkin taas valmis yrittämään ja saadakseni edes jotain onnistumisen iloa kielten opiskelusta olen alkanut opiskelemaan myös espanjaa Duolingo-sovelluksen avulla. Tämä oli hyvä päätös, koska espanjan opiskelu tuntuu helpolta ja huomaan, että en olekaan "tyhmä", vaan korea on OIKEASTI vaikea kieli oppia 🙈. Nyt tauon jälkeen korean opiskelukin tuntuu mielekkäämmältä ja olen siinä vähän edistynytkin. Duolingon avulla olen aikani kuluksi tehnyt myös saksan kielen tehtäviä. Vaikka kolme vuotta kestäneestä Saksassa asumisesta on aikaa jo 14 vuotta ja kielen puhuminen takkuaa, niin ymmärrän sitä edelleen ihan hyvin ja tehtävät tuntuvat liian helpoilta ja tylsiltä. On ollut kuitenkin mukava huomata, että ihan kaikki joskus opittu ei vain katoa päästä iän myötä 😅.

Odotan innolla Koreaan paluuta, koska siellä on vielä niin paljon koettavaa ja paikkoja joissa emme ole ehtineet käydä. Nyt kun paluupäiväkin on selvillä, on helpompi suunnitella asioita mitä vielä ehdin tehdä ja mitä pitää tehdä ennen takaisin Koreaan lähtemistä.





Kommentit