Elämä Koreassa

Ihan kohta on kulunut neljä kuukautta siitä, kun lensimme tänne Etelä-Koreaan. Täällä meille on muotoutunut omat arkirutiinimme, koska koko elämäntilanne ja ympäristö poikkeavat täysin entisestä. Monet alkuun niin vieraat asiat ovat tulleet tutuiksi ja Suomi-elämä tuntuu välillä kaukaiselta. 

Minulla on oikein listaa siitä, mihin on jo totuttu, mikä ei enää ihmetytä tai ihmetyttää vain vähän: 

1. Korealaiseen kulttuuriin kuuluu vahvasti kumartelu ja se sujuu jo ihan luontevasti tilanteissa, joissa tervehditään, kiitetään ja hyvästellään. Ihan alkuun vain nyökkäilin, mutta nyt kevyt kumarrus tulee jo ihan luonnostaan eikä tunnu oudolta.
2. Maskeja käytetään ihan joka paikassa ja on yleistä myös yksin kulkiessa, yksin autoa ajaessa, pyöräillessä... Myös pikkulapset noin 2-vuotiaista ylöspäin näyttävät pitävän maskia ihan ongelmitta. Koska ollaan asuttu täällä ainoastaan korona-aikana, niin on vaikea tietää mikä on ollut käytäntö ennen koronaa. Osittain maskien käyttöön vaikuttaa myös ajoittainen huono ilmanlaatu. Nyt kun ulkona on välillä jo yli +25 astetta, niin aina vaan useampi pitää kävellessään maskia leuan alla ja kohdatessa vetävät maskinsa suun eteen.
3. Flipflopit, jotka tuntuvat olevan täällä kaikkein suosituimmat kengät niin kesällä kuin talvellakin - ihan räntäkelissäkin jotkut kulkivat niissä. Kuulin syyksi sen, että ovat niin nopeat laittaa jalkaan.
4. Talojen parkkipaikkajärjestelyt. Monilla asuinalueilla kerrostaloissa parkkipaikat ovat yleensä tavallaan asuinhuoneistojen alapuolella, koska tontit ovat pieniä. Osassa taloista, kuten meidän, osa autopaikoista on peräjälkeen ja pois pääsee ainoastaan yhdestä suunnasta ja jos ihan takimmaisena olevan auton haluaa ulos katoksesta, on soitettava edessä olevan auton omistajalle, että tulee siirtämään autonsa pois edestä. Autojen rekisterinumerot ja omistajien puhelinnumerot löytyy rappukäytävässä olevasta listasta. Tätä selventämään löytyy pari kuvaa vähän alempaa. Kyseinen käytäntö tuli meidän taloon vasta äskettäin, koska taloon on muuttanut lisää autojen omistajia ja parkkiruudut alkavat olla täynnä. Tämä on kuitenkin ihan tavanomainen käytäntö Koreassa. Me olemme nyt kokeneet helpommaksi parkkeerata automme kadunvarteen.
5. Autot vol 2: autot pysäköidään mihin vaan - ehkä kaikkein mieluiten risteysalueelle tai suojatielle ja jos ei mahdu kadun varteen tien suuntaisesti, niin voi pysäköidä myös niin, että perä on osittain ajotiellä. Osassa autoista on suuntavilkut, osassa nähtävästi ei, mutta jos ei, niin aina voi kääntyessä käyttää myös hätävilkkuja. 
6. Kun täällä rantakaupungissa menee ulos, ei voi koskaan tietää onko pukenut päälleen sopivasti. Lämpötilan katsominen auttaa vähän, mutta tuuli ja sen suunta vaikuttaa eniten siihen tuntuuko kylmältä vai ei. Etenkin rannalle mennessä on mahdotonta tietää onko siellä kylmä vai lämmin tuuli tai tuuleeko kenties ollenkaan. Tämä johtuu siitä, että ranta on sivuilta kallioiden suojissa ja kaupungilta päin suojaa korkea junaradan penger. Ja tietysti vaikuttaa myös mistä suunnasta mereltä päin tuulee. 
7. Pukeutumiseen liittyen olen jo tottunut, että olen rannalla istuessani yleensä ainoa "vähäpukeinen" ihminen, kun minulla on hellesäällä hihaton urheilupaita ja polvipituiset shortsit. Tämä johtuu siitä, että paikalliset suojaavat itsensä ruskettumiselta ja vaatetuksena useimmilla on isolierinen/-lippainen päähine, jossa on sekä edessä että takana paisteelta suojaavat huiviosat (miehillä pelkät lipat tai lippahatut), puuvillasormikkaat, pitkähihaiset ohutkankaiset paidat ja pitkälahkeiset housut sekä tietenkin myös aurinkolasit ja nyt enenemässä määrin ihmiset suojaavat itsensä myös aurinko-/sateenvarjolla.
8. Vaatteisiin puetut koirat. Noin 90 % näkemistäni koirista on pikkukoiria ja noin 90 %:lla niistä on jotkut vaatteet päällään - talvella takit ja nyt kesäkelien myötä joku paita tai paita-hameenhelma yhdistelmä.
9. Vanhempien ihmisten tapa kuunnella kävellessään joko radiota tai musiikkia isohkolla volyymillä - ihan myös patikointireiteillä ja kaupungissa. Ei se häiritse, mutta alkuun herätti huomion.
10. Kohtaamamme korealaiset ovat olleet todella ystävällisiä ja yllättävää on, että talomme rappukäytävässä naapurit eivät tervehdi. Tämä ei voi johtua siitä, että olemme ulkomaalaisia, koska he eivät edes vilkaise kuka tulee vastaan. Pari kertaa joku on vahingossa vilkaissut omasta ovesta rappukäytävään tullessaan ja minä heti tervehdin, mutta vastaus on tullut jotenkin kiusaantuneena muminana. En tiedä onko meidän talo vaan poikkeus vai onko ihan yleistä. Toisaalta taas rantapolkua kulkiessani on muutama minulle vieras ihminen tervehtinyt joko englanniksi tai ystävällisesti nyökäten.
11. Varmaan kuvaa omaa kotiutumistani kaupunkiin, kun huomasin selittäväni puolisolleni miten rannalla oli korealaisia turisteja.

Kaikki ylläoleva on täällä siis ihan tavallista ja mekin ollaan näihin jo niin tottuneita, ettei tule enää ihmeteltyä. Tosin liikennekulttuuri kieltämättä välillä ärsyttää ja aiheuttaa sydämentykytyksiä 😆.

Takimmaisiksi parkkeerattujen autojen omistajat pyytävät etummaisten autojen omistajia siirtämään autonsa pois edestä, kun haluavat lähteä liikkeelle. Jokainen auto ajaa mihin ehtii, ei ole olemassa asuntokohtaisia paikkoja. Kuvissa valkoinen auto on pysäköity väärin!

Flipflop - Etelä-Korean suosituin kenkämalli

Täällä asuessamme minun on pitänyt luoda itsellenikin ihan omat arkirutiinit ja keksiä tekemistä, että saan ajan kulumaan, kun puoliso on poissa klo 7 - 18. Minun päiväni kuluvat rennoissa merkeissä ja välillä tunnen vähän syyllisyyttäkin siitä, että on mahdollisuus elää näin. 

• Herään yleensä n. klo 7:30 ja kahvia juodessani tutkin samalla säätiedot. Sääennusteesta katson millaista tuulta on luvassa, mikä on lämpötila mihinkin aikaan, onko pilvistä tai ehkä sadetta ja mihin aikaan paistaa aurinko. Tämän tarkan analyysin (😅) perusteella päätän mihin aikaan lähden ulos ja menenkö kävelylenkille vai ihan vaan rannalle lukemaan/ kuuntelemaan äänikirjaa.
• Päivittäin siis ulkoilen ja jumppailen ulkoilureiteillä monissa paikoissa olevilla erilaisilla kuntoilulaitteilla tai kotona kuminauhoilla ja käsipainoilla. Vähän myös joogaan tai venyttelen YouTubesta löytyvien videoiden avulla.
• Nyt on aikaa sekä intoa lukea ja äänikirjat ovat tulleet mukaan ihan uutena asiana. Olen tilannut itselleni BookBeat ääni- ja e-kirjapalvelun ja sitä kautta on koko ajan jotain kesken. Rannalla istuessani kuuntelen äänikirjoja ja kotona pääasiassa iltaisin luen jotain e-kirjaa. Tätä kautta olen löytänyt ihan uudentyylisiä kirjoja itselleni luettavaksi. Parhaillaan minulla on kirjana kesken Michelle Obaman omaelämäkerta ja äänikirjana Paula Norosen "Tarja Kulho, Rättärimarketin kassa".
• Olemme tilanneet Helsingin Sanomat sekä Suomen asuinkuntamme sanomalehden nettilehdet ja niitä luen mieluiten näköislehtiversioina. Kotikaupungin kirjastokortin tiedoilla kirjautumalla  luen kirjaston sähköisiä aikakausilehtiä, tosin sen onnistumiseksi pitää olla hankittuna VNP-suojaus, koska muuten lainaus ei onnistu Suomen ulkopuolelle.
• Lähes päivittäiseksi rutiiniksi on muodostunut myös suomalaisten tv-ohjelmien katsominen netin kautta. Useimmiten katson YleAreenasta jotain dokumentteja ja kevyempinä vaihtoehtoina muun muassa varmaan miljoonatta kertaa Hercule Poirotia sekä viimeisintä suosikkiani "Au pairit Irlannissa". Areenasta löytyy myös kuunnelmia ja puheohjelmia, joista "iltasatuina" kuuntelemme Knallia ja sateenvarjoa tai Markus Kajon juttuja. MTV3:ltä katselen erilaisia viihdesarjoja, kuten Master Chef Vip, Suurmestari ja Diili. Kun Koreassa on iltapäivä, kuuntelen kännykällä usein Radio Novan Aamua. Iltaisin tulee katsottua enemmän korealaisia ohjelmia TV:stä. Netistä luen myös " The Korean Times" sanomalehteä, jotta pysyn kärryillä myös Korean asioista.
• Edelleen yritän opiskella korean kieltä. Alkuun opiskelin joka päivä, mutta nyt en viikonloppuisin ollenkaan ja arkisinkin ehkä 3 - 4 päivänä viikossa. Minulla on ollut käytössä "Talk to me in Korean"- ja Duolingo -applikaatiot sekä olen hyödyntänyt YouTubea. Tällä hetkellä opiskelen eniten YouTubesta löytämäni linkin "Learn Korean in Korean" avulla, jossa nimensä mukaisesti opetuksessa käytetään ainoastaan korean kieltä. Tämä kieli on tosiaankin vaikea ja oppiminen on minulle hidasta, koska ei ole ketään kenen kanssa voisin harjoitella käytännössä - mitä nyt kaupoissa ja ravintoloissa tulee käytettyä perinteisiä kohteliaisuuksia. Jos ja kun korona helpottaa, yritän löytää itselleni jonkun harrastuksen, jossa voisin tutustua paikallisiin ihmisiin ja sen kautta olisi luontevaa oppia kieltäkin.
• Teen itselleni joka päivä ruuan, vaikka olen yksin kotona ja syön aika paljon kasvispainotteisia aterioita Suomen tavoistani poiketen. Peruna on täällä kallista ja sen sijasta olen opetellut syömään bataattia, nuudeleita ja käytän mielelläni meidän puhuvaa riisinkeitintä, joka tervehtii kun laittaa virran päälle, antaa väliaikatietoja valmistusprosessista ja ilmoittaa, kun riisi on valmista. Joskus syön myös pakasteruokia, jotka ovat lähinnä erilaisia höyrytettäviä tai pannulla paistettavia kääryleitä tai nyyttejä.
• Myös siivotessa aika kuluu hyvin. Rannan läheisyydessä asumisen huono puoli on, että hiekkaa lentää ikkunan raoista sisään ja joudun imuroimaan pari - kolme kertaa viikossa ja pesemään lattian vähintään kerran viikossa, koska hiekkapöly tuntuu ihan jalkapohjissa ja sukat likaantuvat. Suomessa imuroin kerran viikossa ja lattianpesu tapahtui ehkä kerran pari vuodessa 🙈.

Päivät kuluvat täällä nopeasti ja hyvin olemme pärjänneet. Minä olen arkipäivät pääsääntöisesti ilman sosiaalisia kontakteja ja puhumatta sanaakaan, mutta tämä on onnistunut yllättäen ihan kivuttomasta kaltaiseltani sosiaaliselta ja puheliaalta ihmiseltä. Illat ja viikonloput sujuvat mukavasti puolison seurassa. Koreaan sopeutumiseen on varmaan auttanut aikaisempi kokemus ulkomailla asumisesta ja tieto siitä mitä on ehkä odotettavissa. Tämän vuoksi olen pystynyt valmistautumaan moniin asioihin etukäteen ja suunnittelin itselleni tekemistä jo ennen muuttamista. Ihan vieraassa kulttuurissa kaikkeen ei pysty ennalta varautumaan ja yllätyksiä tulee, mutta on tärkeää yrittää mennä rohkeasti uusiin tilanteisiin ja tarvitaan myös kykyä olla ottamatta itseään liian vakavasti, vaikka se ei olekaan ihan joka hetki niin helppoa. Elämä täällä on ollut sekoitus lähes jokapäiväistä seikkailua ja uusia kokemuksia niin arjessa kuin vapaa-ajallakin, mutta suurelta osin myös ihan tavallista tylsähköä arkea.

Lähes jokaisen ulkoilureitin varrelta löytyy kuntoilulaitteita ja
eri paikoista erilaisia, joten valinnan varaa löytyy.

Olen lukenut/kuunnellut 2 kk:n BookBeat -jäsenyyden aikana varmaan enemmän kirjoja kuin
edellisten 10 vuoden aikana yhteensä.