Saapuminen/ Arrival

Lauantaina saavuttiin Koreaan. Yhdeksän tunnin lennosta ja seitsemän tunnin aikaerosta toipuminen on pikkuhiljaa aluillaan. Vielä ei ole unirytmi kohdillaan.

50 miljoonan asukkaan Etelä-Koreassa on ollut ainoastaan reilut 50 000 koronatapausta ja syy hyvään tilanteeseen selvisikin pian. Helsinki-Vantaan lentokentällä matkustajilta mitattiin kuume juuri ennen koneeseen nousua. Koneessa saimme täytettäviksi nipun erilaisia lomakkeita, joissa jokaisessa kysyttiin passin- ja lennonnumerot, osoite- ja yhteystiedot Koreassa sekä lista maista, missä on vieraillut viimeisten kymmenen päivän aikana. Piti myös merkitä, jos on ollut jotain flunssan oireita.

Heti koneesta noustuamme meidät ohjattiin ensimmäiseen tarkastuspisteeseen, johon annoimme passit, viisumin sekä lennolla täyttämämme lomakkeet. Virkailija laittoi nippuun pari paperia lisää, mittasi lämmön ja merkitsi sen yhteen papereista. Tarkastuspiste 2:ssa annoimme taas kaikki lomakkeet virkailijalle ja hän näppäili jotain tietokoneelle ja latasi puhelimeeni "Self-quarantine Safety Protection" -sovelluksen. Siitä suuntasimme papereinemme kohti seuraavaa kohdetta. Tämä virkailija halusi lomakkeiden lisäksi taas kännykkäni ja teki jotain uuden sovelluksen kanssa. Hän myös soitti tiedoissa ilmoittamallemme yhteyshenkilölle Koreassa ja varmaankin varmisteli jotain lyhyen puhelun aikana. Seuraavaksi oli vuorossa normaali passintarkastus - toki siihenkin tarvittiin koko paperinivaska. Siitä sitten etsimään omia matkalaukkuja hihnalta ja koronakoira kävi nuuhkimassa laukkumme. Tarkoitus ei ollut tutkia onko meillä korona tai huumeita, vaan tarkoituksena oli löytää mahdollisia ruoka-aineita, joiden tuonti on kielletty korona-aikana. Ihan kaikki normaalisti sallitut ruuatkin on kiellettyjä - syystä meillä ei ole tietoa. Lentokentällä vaikutti siltä, että koko kentällä oli vain yksi lentokoneellinen matkustajia kerrallaan.

Tutkiva koira

Vihdoin pääsimme ulos terminaalista. Näidenkin ovien edessä odotti joukko suoja-asuisia virkailijoita ja taas passi ja paperit esille. Siitä meidät ohjattiin edelleen jonkinnäköiselle päätepisteelle ja saimme käsivarteemme tarran kai merkiksi siitä, että meidät on tarkistettu ja saamme luvan poistua lentokentältä. Pois pääsi vasta, kun kyyti on tullut noutamaan. Meillä ei ollut etukäteen varattua kyytiä, joten virkailija osoitti meille taksinkuljettajan. Hän kysyi myös haluammeko mennä suoraan koronatestiin - toinen mahdollisuus testiin olisi seuraavana päivänä ja toki halusimme sen pois alta samalla reissulla. Ja ei muuta kuin matkaan kohti testauspaikkaa ja 60 km:n päässä olevaa Dangjinin kaupunkia, jossa meillä on väliaikainen asunto koronakaranteenin ajaksi.

Koronatesti oli ihan oma kokemuksensa ja todellakin toivon, ettei tarvitse mennä uudestaan. Tässä kuvat kertovat enemmän kuin sanat, mutta sen verran voin mainita, että testitikkua pyöriteltiin syvällä kurkussa ja toista syvällä sieraimessa 😖. Suomessa homma hoidettiin huomattavasti hellemmin ja ainoastaan nenän kautta.    

Tuoliin istumaan ja siitä se lähti.... 😓

Nyt olemme seuraavat 14 vrk karanteenissa tässä väliaikaisessa asunnossamme, josta poistumisesta voi seurata 10 000 €:n sakko. Mittaamme lämmön 2 krt/vrk ja ilmoitamme sen ja mahdolliset oireet lentokentällä kännykkään ladatulla sovelluksella, jossa näkyy myös GPS-tiedot. Kun puolison puhelin oli pitkään pöydällä paikallaan, siihen tuli hälytysääni ja ilmoitus, että pitäisi liikkua puhelimen kanssa. Ei siis kannata yrittää hämätä menemällä ulos ja jättämällä puhelinta kotiin. 

Tänään Dangjinin kaupunki toimitti meille vielä ruokaa ja muuta tarpeellista, jotta selvitään karanteeni hengissä.

Huom! Kuvat saa halutessaan suuremmaksi klikkaamalla.